maanantai 5. joulukuuta 2011

Kotiutuminen

Tässä yritän opetella bloggerin käyttöä... Yllättävän vaikeaa?

Pienen pennun hakumatka oli piiiiitkä; Rovaniemeltä Kuopioon, 8,5 h taukoineen. Kaikki sujui kuitenkin mukavasti. Ensimmäiset viitisen minuuttia se mönki takapenkillä ja yritti etsiä emää ja muita tuttuja, mutta kömpi sitten syliini ja nukahti. Eikä se sitten siitä juuri heräillyt, mitä nyt muutaman kerran kun pysähdyttiin rauhalliseen paikkaan ja vietiin nurtsille, yritettiin selittää että vessatauko. Mutta taivaalta tuli räntää ja tuuli ja pikkupiski vaan vinkui että ota syliin, ja nukahti taas melkein samantien. Sanomalehteäkin oli mukana mutta sekin kelpasi lähinnä makuualustaksi...

Ehdin jo huolestua kun sen uni vaan syveni kun etelää kohti edettiin, ja kun se ei sitten käynyt asioillaan missään välissä. Mietin jo että nyt sillä on joku tauti tai ainakin nestehukka kun se on niin lötköpötkönä. Mietiskelin jo sitäkin että missäs se Kuopion elukkalääkärpäivystys onkaan...

Kun päästiin kotiin, vein sen suoraan olkkariin (makkariin, yksiössä sama asia), sinne sen oli tarkoitus majoittua. Kirjojen perusteella odotin arkailevaa pentua joka ei heti uskalla lähteä jaloistani. Tämä pentupa ei kuitenkaan ollut lukenut samoja kirjoja, se tepasteli suoraan lähimmälle sanomalehdelle asioimaan, ja kiersi sitten koko kämpän häntä viuhtoen. Järjesteli siinä vähän mattojakin uudelleen ja sen sellaista. Söi tukevasti niinkuin nuorten miesten kuuluukin.

Eka yökin meni kohtuullisen rauhallisesti. Kova oli yritys hypätä sänkyyn minun kanssani ensin, mutta ohjasin omaan petiin oman sänkyni vieressä. Roikotin kättä siinä suurimman osan yötä, ja siihen se asettui nukkuman mun kättä vasten. Aamuyöllä vähän itketti kun ei kukaan pitänyt seuraa, mutta aika pian se rauhoittui ja kävi takaisin unille.

Tänään on sitten pääasiassa nukuttu. Takapihalla käytiin muutama kerta, ja sisäsiisteysasioissa ei näytä enää olevan juuri mitään opeteltavaa. Kunhan emäntä vaan tajuaa viedä tarpeeksi usein... Ruoka maistuu ja sitten vähän leikitään, ja taas käy väsy. Olen kyllä itsekin vielä aivan poikki eilisestä... Kynnet saatiin leikattua ilman mitään dramatiikkaa.

Kuvia on otettu aika kasa, mutta kamera ja tietokonepiuha eivät ole tällä hetkellä samassa kaupungissa. Niitä siis myöhemmin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti