Nyt se on sitten koettu: koira menee nopeasti tosi huonoon kuntoon, itse pitäisi olla töissä ja lähin eläinlääkäriklinikka 50 km päässä. Pahin painajaiseni. Älkää peljästykö; koira on toipunut hyvää vauhtia. Tästä tulee kuitenkin pitkä sairaskertomus, pitää vähän purkaa huolta tänne.
Tarina alkoi eräänä tiistaina vähän ennen joulua. Vinski oli hoidossa muutaman tunnin kun olin itse ratsastustunnilla, ja se oli siellä oksentanut kerran. En ajatellut asiaa sen kummemmin, välillä koirat oksentelee, ja annoin iltaruuat jotka katosivat kupista rivakasti. Muutaman tunnin kuluttua nekin tuli kuitenkin ylös. Seuraavana yönä Vinski herätti parin tunnin välein ulos joko ripuloimaan tai oksentamaan. Yritin antaa ripulilääkettä, mutta sekin tuli vain ylös.
Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä, joten löhösin Vinskin seurana kotona aamupäivän. Oli väsynyt, käytiin ulkona parin tunnin välein, ripuloi. Yritin taas ripulilääkettä, tuli ylös. Olin poissa kotoa muutaman tunnin, jonka aikana kotiin oli sattunut yksi ripulivahinko ja yksi laattaus. Mittasin iltasella kuumeen, mittari näytti 40,7. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka arveli että ei hätää, kun on kuitenkin pirteä ja nesteet pysyy sisällä, käy aamulla näyttämässä kunnan eläinlääkärille.
Seuraavana yönä ripulointi jatkui, ulkona käytiin puolen tunnin - parin tunnin välein. Ripuli muuttui enenevässä määrin veriseksi, ja koira alkoi käydä tuskaisen oloiseksi. Aloin olla oikeasti huolissani.
Torstaiaamuna vein Vinskin kunnaneläinlääkärille ennen töihin menoa. Tohtori oli sitä mieltä, että ei ole pahasti kuivunut, ja otus näyttää kohtalaisen pirteältä. Mittasi lämmön, kuumetta ei ollut. Antoi pistoksena tulehduskipulääkettä ja jotain oksentelun estoon. Vein koiran kotiin, sain annettua vähän ripulilääkettä, ja lähdin töihin.
Ruokatunnilla tulin käymään kotona, katsomassa kuinka potilas voi. Muutos oli valtava. Vinski ei tullut ovelle vastaan, vaan löytyi olohuoneen matolta makaamasta, tärisikin. Ympäri kämppää oli ripuloitu veristä mönjää. Soitin kunnan eläintohtorille että vointi on aamusta muuttunut täysin ja verta tulee. Arveli että ei välttämättä vaarallista, koirat vuotaa usein vähän kun ripuloivat. Sanoi kuitenkin että vie Heinolaan jos epäilyttää, täällä sille ei voi juuri sen kummempia tehdä. Soitin Heinolan eläinlääkäriasemalle, ja sainkin ajan tunnin päähän. Koira autoon, soitto pomolle (me mennään nyt, en voi tulla töihin). Koissu käveli itse autoon, mutta kertoi koko olemuksellaan että nyt on tosi kipeä olo.
Heinolassa arveltiin myös, ettei ole pahasti kuivunut, mutta laitettiin heti tippaan kuitenkin, ja otettiin verinäytteet. Sai antibioottia suoneen. Lääkäri arveli että otetaan röntgen ja katsotaan ettei siellä ole vierasesineitä, ja saatte sitten antibiootit kotiin mukaan. Verinäytteiden tuloksia odotellessa Vinski kuitenkin ripuloi sinne klinikan lattialle, ja kun eläinlääkäri näki kuinka pahasti se oikeasti vuotaa, sanoi heti että tämä vaatii kyllä nyt ihan ympärivuorokautista hoitoa. Soitti Hattulan eläinsairaalaan, ja lähetti meidät matkaan.
Lähtiessä Vinski sai vielä opiaattia kipulääkkeeksi, ja voipunut koira kannettiin autoon omaan häkkiinsä. Tippapussi sidottiin kauhukahvaan kiinni, siellä se oli takapenkillä tiputuksessa koko parituntisen ajomatkan Hattulan eläinsairaalaan.
Perille päästyä Vinski oli hereillä, mutta todella vaisu. Kannettin se hoitajan kanssa autosta, ja tutkimuspöydällä se vain istua jökötti ja tuijotti eteensä. Sydänäänet oli kuitenkin tasaiset, ja nesteytys hyvässä mallissa. Helpottunein mielin lähdin klinikalta, tiesin että karvakorva on parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Vinski oli hoidossa kaksi yötä, ja soittelin sairaalaan pari kertaa päivässä kuulumisia kysellen. Tulehdusarvot oli korkealla (crp 157), mutta antibioottihoidolla alkoi laskea oikein hyvin.
Haettiin lauantai-iltana hauva kotiin. Väsynyt se oli ja laihtunut kovasti, mutta ulos lähti mielellään ja pirteästi joka kerta, ja hajut kiinnostivat kovasti. Maha oli edelleen aivan löysällä, mutta pärjäsi ilman ylimääräisiä lenkkejä, eikä verta vuotanut enää. Siitä alkoi toipuminen. Antibioottikuurit jatkuivat vielä kotona.
Viimeisen kerran ripuloi maanantaina. Sitten ei kuulunutkaan mitaan muutamaan pävään. En siitä säikähtänyt alkuun mitenkään, riepu ei ollut syönyt juuri mitään moneen päivään. Torstai-perjantaiyönä se oli kuitenkin taas tosi levoton ja kipeän oloinen. Käytiin yön aikana muutaman kerran pienellä lenkillä, toivoin että liikunta saisi suoliston startattua. Aamulla soitin eläinsairaalaan, että mitäs tehdään, uskaltaako antaa jotain ulostuslääkettä. Eläinlääkäri kehoitti antamaan pienen annoksen laktuloosia pari kertaa päivässä kunnes alkaa pelata.
Itse jouduin tietenkin olemaan töissä, mutta pyysin kaveriani käyttämään Vinskin pienellä lenkillä päivällä, ja laitoin hänen mukaansa laktuloosipullon, että antaisi ensimmäisen annoksen. Vinski oli kuulemma itkenyt ilosta kun hän oli mennyt meille, ja kiivennyt syliin. Olivat menneet ulos, ja koira oli tehnyt kunnon asiat. Ennen kuin oli saanut tippaakaan lääkettä. Tehokasta ainetta, ei tarvitse kuin ostaa pullo ja viedä se kotiin. Kun tulin töistä, koira oli piristynyt jo kovasti.
Nyt ollaan varovasti siirrytty pikkuhiljaa mahaystävällisestä safkasta takaisin normaalisapuskaan. Painoa on alkanut tulla hiljalleen takaisin, tosin hoikka poika on edelleen. Mutta mikä tärkeintä: lelut saavat taas kyytiä ja emäntää vidään lenkeille entiseen malliin!
