Eskarissa: viikot 1 ja 2

Pentutoko-kurssin ekalla viikolla harjoiteltiin kontaktin perusteita, istu- ja vapaa-käskyjä, ja leikkimistä. Kotitreenit sujui oikein kivasti, ollaan touhuttu kotona ja rappukäytävässä ja takapihalla ja välillä kesken lenkin kadulla. Pitäisi käydä vielä josain vähän vilkkaammissa paikoissa tottumassa häiriötekijöihin.

Ekat yhteistreenit meni muuten ihan kivasti, mutta Vinski olisi kauheasti halunnut mennä leikkimään muiden pentujen kanssa, sehän ei ollut sallittua. Kontaktiharjoitukset meni ihan ok, ja leikkiminen oli hauskaa. Luoksetuloa tehtiin kerran, se ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan...
Näin sen piti mennä: ojennan hihnan harjoitusten vetäjällä, kävelen rauhassa koirasta poispäin sellaset 20 metriä, käännyn. Koira ihmettelee että nytkö se jätti, ja kauhealla vimmalla tulossa perään. Kun huudan luokse, vetäjä päästää hihnan ja sesse kirmaa luokseni tuhatta ja sataa, ja sitten reuhdotaan villisti lelun kanssa palkinnoksi.

Näin kävi: Vinski istuskeli ihan kaikessa rauhassa vetäjän vieressä ja katteli että jaha mihinkäs sitä ollaan menossa. Kun kutsuin luokse, se käppäili heti nuuskimaan jonkun muun reppua joka sattui olemaan lähettyvillä. Kun huhuilin lisää, se tuli luokseni letkeässä ravissa kaikessa rauhassa, eikä palkintolelu olisi voinut vähempää kiinnostaa. Vähän meinasi naurattaa, mietin vaan itekseni että no itsepä halusit nimenomaan kääpiösnautserin...

Tokalla viikolla harjoiteltiin perusasentoa ja kontaktia liikkuessa (ei vielä seuraamista) ja kahden lelun leikkiä, jolla pohjustetaan tulevia noutoharjoituksia. Perusasentoa tehdään siis namilla ohjaamalla, aluksi Vinski jäi kauhen taakse mutta kun vien namikättä edemmäs se tulee just sopivaan kohtaan. Ja istuu ihan automaattisesti.

Vinski oli selvästi hoksannut että ei noiden muiden kanssa kuitenkaan saa leikkiä, ja keskittyi minuun aivan käsittämättömän hienosti! Lopussa se alkoi jo väsyä, ja niin aloin minäkin, istuskeltiin sitten vain reunalla ja katseltiin muita. Ensiviikoksi treenataan sitten seuraamisen alkeita, ihan muutama askel kerrallaan, ja hakien sitä hyvää fiilistä ja virettä.


Lopuksi vielä kuvasarja Postia Vinskille


Mitäs täältä löytyy...

 Leluja! Siistii!!

 

Joo tää ainakin on hyvä

Hei tää RAPISEE!!!

Oikein hyvin on lelut toimineet, kiitoksia R!

Kauneudenhoito ja asusteet

Tulevan näyttely- ja harrastus-supertähden tärkeisiin taitoihin kuuluu pöydällä seisominen ja turkinhoito. Pöydällä oleminen on Vinskin mielestä kauhean kivaa, kun pöydällä ei tarvitse muuta kun seistä/istua paikallaan, ja saa namia! Häntä alkaa heilua kun siivoan ruokapöytää, sitä kun en muuten yleensä jaksa tehdä... Pöydällä on käyty melkein joka päivä, ja Vinski jaksaa olla paikallaan jo ihan mukavasti sillä aikaa kun kampailen sen jalkakarvoja. Myös jalkakarvojen leikkaamiseen se suhtautuu tyynen rauhallisesti (hyvin vähän lyhentelin kun lumi takertui niihin niin kovasti). Hampaiden katsomista ollaan nyt treenattu kanssa, havahduin siihen viikko ennen eka eläinlääkärissä käyntiä...

Sen sijaan kohdassa kynnen leikkuu tulee tunnustuksia, se kun tulee tehtyä kun hauva nukkuu taikka on muuten niin sipissä ettei jaksa vaivautua vastustelemaan suuremmin... Säännölllisesti olen ne kyllä leikellyt, mutta onpa vielä harjoittelemista. Tassuja on pesty ja partakin kerran, se ei ole ongelma, Vinskin mielestä on huippua juoda suoraan suihkusta.

Joululahjatoiveita kun kyseltiin niin mainitsin että nimilaatta olisi kiva. Toive meni perille, tilaus ei (se oli erään nimeltämainitsemattoman elukkaliikkeen moka) mutta laatta saapui tänään. Väritys on kyllä aivan täydellinen musta-hopealle pikku käppänälle.

Ylläolevan valokuvan ottamisessa päti vanha viidakon sananlasku; että 17. kerta se toden sanoo... Oppia ikä kaikki ja niin edelleen.

Uusi vuosi, ihan uudet kujeet

Vinskille tuli 3 kuukautta täyteen viime viikolla, ja käytiin hakemassa ensimmäiset rokotukset. Poitsu kasvaa niin että kohisee, kotikutoisella viivotinmenetelmällä mitattuna 30 cm meni jo rikki!
Ilmoitin meidät pentukurssille. Kurssille ilmoittautuneissa oli paljon tokosta innostuneita, joten se muutettiinkin pentutoko-kurssiksi. Jänskää, saa nähdä miten pärjätään. Kurssi toimii niin, että ohjeet viikon treeneihin tulee sähköpostissa, niitä treenaillaan kotona, ja sitten kerran viikossa harjoitellaan yhdessä, eli niitä samoja juttuja mutta muiden koirien keskellä. Ja sit voi kysellä apuja ongelmiin. Olen aika innoissani.

Ekat läksyt on jo saatu, vaikka käytännön harjoitukset ei vielä alakaan. Tärkein läksy on yhdessä leikkiminen! Niin että nyt ollaan riekuttu kotona ja takapihalla ohjeiden mukaisesti. Aina ei pieni pentu osu leluun sillä ekalla yrittämällä, ja mun kädet on sitten sen näköisetkin... Mutta sellaista se on pennun kanssa.

Yritin ottaa tuoreita kuvia äsken, mutta jotain tarttui kameran hihnaan...

Eilen käytiin kaupungilla katsomassa ihmisiä ja autoja ja kaikenlaisia juttuja. Piipahdettiin Lemmikkiasemalle lämmittelemään paluubussia odotellessa, siellä oli oikein ihania rapsuttelijoita. Muutenkin kaupungilla oli jännää kun oli niin paljon ihmisiä ! (Kotimaisemissahan se yrittää käydä moikkaamassa ihan KAIKKIA, ja joskus jos joku ei olekaan tullut silittelemään, se on jäänyt vinkumaan ventovieraan perään...)

Partaterroristi keksi miten lapaskoriin pääsee käsiksi (hampaiksi?)

Vinski alkaa tajuta hihnassa kävelemisen idean, ainakin siltä osin että tarkoitus on mennä eteenpäin, ja vieläpä samaan suuntaan kuin minä. Paljon pitää edelleen pysähdellä, joko haistelemaan tai muuten vain tarkkailemaan ympäristöä. Välillä se meinaa ihan vetää, silloin yleensä yritän kipitellä perässä. En haluaisi ruveta sitä vielä komentamaan, kun eteenpäin meneminen on joskus niin vaikeaa, mutta ehdottomsti en halua että se oppii että vetämällä pääsee minne haluaa. Jos se selvästi kiskoo niin pysähdyn, ja liikkeelle pääsee vasta kun katsoo minuun. Useimmiten se kuitenkin menee oikein mallikkaasti Joka päivä käydään myös metsässä juoksemassa vapaana.

Tässä ulkoillaan uudenvuodenaattona

Uusi paha tapa on haukahdella jos joku kulkee rappukäytävässä... Ei se kaikille hauku.