Joulu

Matkasimme Vinskin kanssa jouluksi Jyväskylään. Mentiin bussilla, ja Vinski matkusti oikein tyytyväisenä viereisellä penkillä oman viltin päällä, jyrsi ensin vähän luuta ja nukkui sitten koko loppumatkan. Paikallisbussia käytimme että päästään linja-autoasemalle. Sitä käytiin harjoittelemassa jo päivää ennen Jyväskylään lähtöä: ajettiin kaupungin laidalle katsomaan maisemia ja sitten takaisin. Oikein ongelmatonta oli itse matkustaminen. Aseman tienoilla sen sijaan oli hirveät määrät purkkaa, tupakantumppeja, karkkipapereita, nenäliinoja... ja kaikkea oli ihan pakko maistaa. 

Joulu meni tosi mukavasti. Koirallakin oli kivaa kun oli monta rapsuttajaa ja/tai leikittäjää. Iskän se ilmeisesti muisti pennunhakureissulta, ja pappa olikin ihan sen suosikki; ihan kun se olisi todennut että tässä on lauman todellinen johtaja. Papan jalkojen päällä sai parhaat unetkin.

Joulupukki oli kuullut marinani siitä että vanhalla kameralla ei saa kunnollisia koirakuvia... kuusen alta löytyikin sitten uusi. Siispä kuvia, olkaa hyvät.

Mitäs luettavaa täältä löytyisi...

 Vinskin jouluherkku: El Toro, kuivattu härän... osa.

Uusia koirakavereitakin käytiin tapaamassa. Nemo ja Lulu ovat saaneet tarpeekseen leikkimisestä ja riehakkaasta ipanasta, ja ovat siirtyneet sohvalle. Vinski ei tietenkään sinne osannut vielä hypätä...

 

Ja lopuksi Hetan ja Vinski Karvakuonon terveiset kaikille tähän blogiin eksyneille: Hyvää Uutta Vuotta!

 

Karkeakarvainen laboratorionoutaja

Tänään tein aikaavievää hommaa labrassa. Jotta Vinski ei joutuisi olemaan ihan hirvittävän kauan yksin kotona, tein homman melkein loppuun asti (4 tuntia), ja sen jälkeen tuli 2 tunnin odotteluvaihe, jonka aikana kävin kotona antamassa hauvalle ruokaa, ja toin sen sitten käymään yliopistolla kun tein hommani loppuun (n.2 minuuttia).

Taas tutustuttiin vaikka kehen, paljon oli uusia tuttuja, joista tuli tietenkin heti faneja. Paljon ei tarvinnut aristella, kun labra oli tutkittu lähti Vinski käytävälle kattomaan että ketäs muita täällä on... Ei auttanut kuin lähteä perään.

1,3 kilometrin työmatkaa se ei ihan jaksanut kävellä, kannoin osan matkaa. Mutta osan matkaa se kulki niin älyttömän nätisti vieressä tien reunassa että kävin epäilemään että joku on vaihtanut mun pentuni aikuiseen täysinoppineeseen citykoiraan... Kasvanutkin se on. Mutta edelleen hyvin lutuinen.

9-viikkoinen

 Pari kuvaa 9-viikkoisesta naperosta.


Tässä Vinski ja sen lempilelu Ressu. Joka ilta otetaan snautseri vastaan lelubeagle-painimatseja. Snautseri voittaa joka kerta

Ja sitten yksi söpöstelykuva. Vinskillä on ihan hurmaavan kauniit ruskeat silmät, vaikka kameran salama saakin ne näyttämään sinisiltä...

 

Tänään käytiin tien vieressä katsomassa autoja, niitä kun ei pihassa ole kovin montaa nähty. Vinski osaa käskyt Istu ja Irrota, ja lisäksi Kumpi käsi-tempun. Vähän ole kotona seuraamisen alkeitakin opettanut, sillai maalaisjärjellä kun ei osaamista kauheasti vielä ole. Helpolta tuntuu kaikki uudet jutut tälle pikkueläimelle.

Pienen koiran pikkujoulut

Tänään oli taloyhtiön pikkujoulut kerhohuoneessa, ja käytiin Vinskin kanssa vähän katselemassa. Paikalla oli siis naapureita joihin on melkein kaikkiin jo käytävässä törmätty. Vinski käyttäytyi hirmu nätisti. Meinasin istua sen kanssa aluksi vähän syrjemmässä mutta se itse lähti tekemään tuttavuutta niin käytiin sitten hakemassa rapsutukset varmaan tusinalta naapurilta. Kovasti kaikki ihastelivat. Joulupukkikin kävi, mutta ei Vinskiä niin vaan hämätty, se kyllä haistoi heti että naapurin setähän se siinä.

Naapurit onkin olleet oikein loistavia apureita pikkukoiran sosiaalistamisessa. Vinski kun on muutamalle vastaantulijalle vähän murissut. Samoin muutamalle naapurille on muristu käytävässä, mutta nyt kun on ehditty esittäytyä niin murina on kovasti vähentynyt.

Yksin kotona ja vieraita

Pienen piskin elämässä koitti eilen se hetki jolloin se joutui olemaan ihan oikeasti ihan yksin kotona. Omistajan alkoi olla nälkä ja jääkaappi kaikui tyhjyyttään joten oli kauppareissun aika. Siispä koirulin kanssa ulos metsään ihmettelemään, sitten sisällä hetki hiljaista olemista, sitten väsynyt hauva portin taakse puruluun kera ja rauhallisesti ulos. Käytävässä kuulostelin aikani mutta en kuullut mitään ääniä. Tasan 20 minuuttia myöhemmin olin takaisin, taas kyttäsin käytävässä korva kiinni postiluukun raossa, ja kun ei mitään kuulunut niin menin sisään. Vinski löytyi olohuoneen matolta nukkumasta.
Tänään olin poissa jo 1,5 tuntia, ja yhtä hiljaista oli lähtiessä ja tullessa, ja haukku löytyi taas nukkumasta.

Vieraitakin meillä on käynyt, tiistaina kaverini Jenni ja Jani ja eilen kaverini Pyry. Jennin ja Janin vierailun aikana Vinski oli kovasti uninen. Jennin kanssa oltiin kaveria tosi pian, mutta Jania piti ihmetellä vähän kauemmin. Pyryä piti ensin vähän muristakin, mutta se oli selvästi sellasta ”en tunne tätä tyyppiä mitähä pitäs tehä”. Ei kiinnitetty hauvaan mitään huomiota, eikä siinä sitten kauaa menny kun Pyrystä jo tuli maailman siistein tyyppi. Kyllä puruluutakin oli NIIN paljon kivempi jyystää Pyryn sylissä.

Koiravauva-arkea

Sen tietää että talossa on koira, kun margariinipurkista löytyy karva...

Koira-arjessa on ollut paljon opettelemista, pentuarjesta puhumattakaan. Ollaan tehty nyt yksinoloharjoituksia. Siinä apuna isän askartelema portti olkkarin ja keittiön oviaukossa. Eilen tein pari kertaa niin että ulkoilun jälkeen laitoin portin paikalleen ja istuin itse keittiössä. Vinski-poika vähän vinhui aluksi mutten kiinnittänyt mitään huomiota, niin se alkoi jyrsiä puruluuta. Ei välittäny vaikka piipahdin sen näkyvistä eteiseen pieneksi hetkeksi. Tänään taas harjoiteltiin, ja väsynyt pikkuotus harhaili vähän aikaa ja vingahteli, mutta asettui sitten matolle nukkumaan, vieläpä sellaiseen paikkaan josta se ei nähnyt minua. Reilun tunnin päästä se heräsi sen verran että taapersi omaan petiin, siinä vaiheessa otin portin pois ja tulin itsekin sängylle istumaan. 

Ulkona ollaan laajennettu reviiriä. Ekat päivät käytiin vain takapihalla asioilla ja vähän riekkumassa, mutta nyt ollaan pari kertaa jatkettu pihalta metsään, käppäilty polulla jonkun matkaa. Siellä on kaikenlaisia jänniä hajuja! Aika hyvin hauva osaa katsoa missä minä menen, ja pysyy lähellä. Kerran se viipotti senverran kaukana että käännyin takaisinpäin vähin äänin, ja aika pian se kirmasi jo perään. Etupihalla ollaan kanssa käyty vähäsen katselemassa ihmisiä ja autoja. Siellä ollaan menty hihnassa ettei vahingossa juosta tielle tai muuta. Siellä edetään varovaisesti lähellä mun jalkoja koko ajan. Ja minä tietysti vahtaan silmä kovana ettei muiden koirien jätöksiä mennä tutkimaan.

Istumista alettiin harjoitella, ja helpolta tuntuu. Pöydällä on käyty pieni hetki päivittäin, ja eilen otin kammankin esiin, ihan vaan pari vetoa selkää pitkin ja sitten nami.

Kotiutuminen

Tässä yritän opetella bloggerin käyttöä... Yllättävän vaikeaa?

Pienen pennun hakumatka oli piiiiitkä; Rovaniemeltä Kuopioon, 8,5 h taukoineen. Kaikki sujui kuitenkin mukavasti. Ensimmäiset viitisen minuuttia se mönki takapenkillä ja yritti etsiä emää ja muita tuttuja, mutta kömpi sitten syliini ja nukahti. Eikä se sitten siitä juuri heräillyt, mitä nyt muutaman kerran kun pysähdyttiin rauhalliseen paikkaan ja vietiin nurtsille, yritettiin selittää että vessatauko. Mutta taivaalta tuli räntää ja tuuli ja pikkupiski vaan vinkui että ota syliin, ja nukahti taas melkein samantien. Sanomalehteäkin oli mukana mutta sekin kelpasi lähinnä makuualustaksi...

Ehdin jo huolestua kun sen uni vaan syveni kun etelää kohti edettiin, ja kun se ei sitten käynyt asioillaan missään välissä. Mietin jo että nyt sillä on joku tauti tai ainakin nestehukka kun se on niin lötköpötkönä. Mietiskelin jo sitäkin että missäs se Kuopion elukkalääkärpäivystys onkaan...

Kun päästiin kotiin, vein sen suoraan olkkariin (makkariin, yksiössä sama asia), sinne sen oli tarkoitus majoittua. Kirjojen perusteella odotin arkailevaa pentua joka ei heti uskalla lähteä jaloistani. Tämä pentupa ei kuitenkaan ollut lukenut samoja kirjoja, se tepasteli suoraan lähimmälle sanomalehdelle asioimaan, ja kiersi sitten koko kämpän häntä viuhtoen. Järjesteli siinä vähän mattojakin uudelleen ja sen sellaista. Söi tukevasti niinkuin nuorten miesten kuuluukin.

Eka yökin meni kohtuullisen rauhallisesti. Kova oli yritys hypätä sänkyyn minun kanssani ensin, mutta ohjasin omaan petiin oman sänkyni vieressä. Roikotin kättä siinä suurimman osan yötä, ja siihen se asettui nukkuman mun kättä vasten. Aamuyöllä vähän itketti kun ei kukaan pitänyt seuraa, mutta aika pian se rauhoittui ja kävi takaisin unille.

Tänään on sitten pääasiassa nukuttu. Takapihalla käytiin muutama kerta, ja sisäsiisteysasioissa ei näytä enää olevan juuri mitään opeteltavaa. Kunhan emäntä vaan tajuaa viedä tarpeeksi usein... Ruoka maistuu ja sitten vähän leikitään, ja taas käy väsy. Olen kyllä itsekin vielä aivan poikki eilisestä... Kynnet saatiin leikattua ilman mitään dramatiikkaa.

Kuvia on otettu aika kasa, mutta kamera ja tietokonepiuha eivät ole tällä hetkellä samassa kaupungissa. Niitä siis myöhemmin...