Sen tietää että talossa on koira, kun margariinipurkista löytyy karva...
Koira-arjessa on ollut paljon opettelemista, pentuarjesta puhumattakaan. Ollaan tehty nyt yksinoloharjoituksia. Siinä apuna isän askartelema portti olkkarin ja keittiön oviaukossa. Eilen tein pari kertaa niin että ulkoilun jälkeen laitoin portin paikalleen ja istuin itse keittiössä. Vinski-poika vähän vinhui aluksi mutten kiinnittänyt mitään huomiota, niin se alkoi jyrsiä puruluuta. Ei välittäny vaikka piipahdin sen näkyvistä eteiseen pieneksi hetkeksi. Tänään taas harjoiteltiin, ja väsynyt pikkuotus harhaili vähän aikaa ja vingahteli, mutta asettui sitten matolle nukkumaan, vieläpä sellaiseen paikkaan josta se ei nähnyt minua. Reilun tunnin päästä se heräsi sen verran että taapersi omaan petiin, siinä vaiheessa otin portin pois ja tulin itsekin sängylle istumaan.
Ulkona ollaan laajennettu reviiriä. Ekat päivät käytiin vain takapihalla asioilla ja vähän riekkumassa, mutta nyt ollaan pari kertaa jatkettu pihalta metsään, käppäilty polulla jonkun matkaa. Siellä on kaikenlaisia jänniä hajuja! Aika hyvin hauva osaa katsoa missä minä menen, ja pysyy lähellä. Kerran se viipotti senverran kaukana että käännyin takaisinpäin vähin äänin, ja aika pian se kirmasi jo perään. Etupihalla ollaan kanssa käyty vähäsen katselemassa ihmisiä ja autoja. Siellä ollaan menty hihnassa ettei vahingossa juosta tielle tai muuta. Siellä edetään varovaisesti lähellä mun jalkoja koko ajan. Ja minä tietysti vahtaan silmä kovana ettei muiden koirien jätöksiä mennä tutkimaan.
Istumista alettiin harjoitella, ja helpolta tuntuu. Pöydällä on käyty pieni hetki päivittäin, ja eilen otin kammankin esiin, ihan vaan pari vetoa selkää pitkin ja sitten nami.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti