Vinski-riepu tylsistyy emännän saikun aikana. Lenkittäjiä on onneksi löytynyt perhepiiristä, mutta juuri muuta ohjelmaa en ole hauvalle jaksanut järjestää :-( Ja vaikka välillä jaksaisinkin ei yleisö ole ollut mitenkään erityisen suosiollista, naapurustossa on taas joku koiraneitonen juoksulla joten herra V lähinnä päivystää ulko-ovella, ei sitä nyt jaksa mun namit tai lelut kiinnostaa.
Edellisessä postauksessa mainitsin että ollaan menossa haku-peruskokeeseen. Koe tosiaan käytiin ja läpi meni että heilahti!
Hallittavuusosiota ei oltu ihan hirveästi treenattu kun tottispohja on aika vahva. 50 m siirtyminen meni hienosti "vieressä"-käskyllä, en yrittänytkään mitään tokoseuruuta. 3 minuutin paikallaoloon jätin sen istumaan, oli sen verran kosteaa etten viitsinyt makuuttaa. Herra rinsessa ei tykkää kun paikat kastuu. Treeneissä olen ihan seisottanut sitä paikallaan siltä varalta että koetilanteessa on tosi kylmä ja märkä keli, silloin ei nimittäin eräät suostu edes istumaan... Paikalla istumisesta se itseasiassa nousi kerran, alkoi ensin putsata vehkeitään ja tallusteli sitten hissuksiin mun luokse että eikö tapahdukaan mitään. Onneksi yhdestä lähdöstä ei peruskokeessa diskata, eikä se karannut metsään omatoimietsintöihin.
Kaikki 3 maalimiestä nousi 1,5 hehtaarin alueelta 14 minuutissa, kun enimmäisaika on 20 minuuttia. Ensimmäinen löytyi melkein heti ilman ongelmia. Toisesta meinasin mennä itse ohi kun kävelin suunnitelman mukaan kallionkielekkeen reunaa, mutta kun koira oli ihan sen näköinen että kielekkeen alla on joku, niin sanoin testaajalle että käydään katsomassa tuo nurkka vielä uudelleen. Ja sieltähän löytyi. Niinkuin treeneissä joka herran viikko toteamme: luota koiraan! Kolmannen näin itse ensin kun koira nosti hajua jostain ihan muualta, mutta käppäilin tyynesti ohi ja käännyin kiertämään laajaa rinkiä maalimiehen ympärillä, eikä mennyt kauaa kun kuului jo hau. Niin että kyllä se pienikin osaa. Ja ehtii!
Ainoat moitteet testaajalta tuli ilmaisun laadusta. Vinski sanoo hau tai korkeintaan hau hau, ja katselee sitten että joko olen lähellä. Jos en ole, sanoo se taas pari hauta. Ihanne olisi, että se paukuttaisi menemään katkeamatta heti maalimiehen löydettyään. Nyt on ollut mietinnässä että millä tavalla aletaan ilmaisua vahvistaa. En ole ihan varma kuinka paljon haluan laittaa paukkuja ko. asian eteen, kun mulle on kyllä ihan selvää milloin joku on löytynyt, ja Vinski ei ole koskaan näyttänyt pienintäkään merkkiä siitä että olisi jättämässä maalimiehen. Etten vaan sitten mene pilaamaan toimivia juttuja esim. paineistamalla koiraa liikaa löytötilanteessa. Pikkasen on kyllä kokeiltu jo eri juttuja. Mutta nyt pidetään tätä saikkua ja tuumaillaan.
Muutama kuva vielä heinäkuisista treeneistä :)
Ja hei täällä kallionkielekkeen alla on joku! Ootas kun yritän mennä vähän lähemmäs... vähän vielä...
(Tässä vaiheessa huusin koiran seis, olisi muuten hypännyt kuvassa mitättömältä näyttävältä kielekkeeltä suoraan maalimiehen mahan päälle. Haukkui siitä hyvin ja sai palkkansa mutta paikalle tullessani astuin ilmeisesti maa-ampiaisten pesään sillä seurauksella että yksi tuikkasi Vinskiä kuonoon, mokoma. Ilmeisesti parta suojasi enimmältä pistolta kun koira itse ei ollut ensimmäisen pienen kuonon hieromisen jälkeen moksiskaan, mutta varmuuden vuoksi lähdettiin heti hakemaan kyytabletti, kun osuma tuli lähelle hengitysteitä kuitenkin.)
