Missä ukko?

Meillä on uusi harrastus: haku. Ei-koiraihmisille tiedoksi että kyseessä on kadonneitten ihmisten etsiminen metsästä. Ollaan käyty vasta muutamissa treeneissä eli ihan alkeita opiskellaan. Muutenkaan en ota tätä lajia mitenkään kamalan vakavasti, en usko että koskaan päästäisiin kokeisiin asti tai mitään, kunhan nyt käydään leikkimästä piilosta kerran viikossa osaavampien koirakkojen mukana ja katsotaan mitä kaikkea opitaan. Ja kivaa on! Ja myönnetään, emäntää kutkuttaa myös kulkea kaikenmaailman  saksanpaimekoirien keskellä 40-senttinen partasuu narun toisessa päässä :-)

Pitäisi vaan kaivella kunnolla pohjatietoja lajista, vähän vaikea yrittää opettaa koiralle jotain mistä ei ole itsekään yhtään kartalla... Alkuun ollaan päästy kokeneiden treenikavereiden avustuksella, mutta noin yleensä ottaen pitäisi olla aika hyvä käsitys siitä, minkäsuuntaista käytöstä vahvistetaan ja mitä korjataan jne. Lukuvinkkejä otetaan vastaan!

Pari kuvaa jostain lokakuun alkupuolelta, eli ennen trimmiä. Trimmin jälkeen ei ole tullut otettua kuvia... koetan korjata tilanteen viikonloppuna kun on vähän vapaa-aikaa valoisaan aikaan...

Joku on opettanut mun koiran leikkimään hanskoilla... *krhm* Mutku joskus ei oo muuta millä palkata hyvää käytöstä ! (ynnä muita tekosyitä)

Satamassa, Vinski istuu paatin vieressä ja yrittää pyytää mua avaamaan oven että pääsisi kyytiin. Yritin sitten selittää että kun ei oo avaimia... Kesällä käytiin kerran risteilyllä tällä veneellä/laivalla, olisiko muistanut sen reissun? Toisaalta se yrittää aina kaikista ovista sisään, lenkilläkin juoksee ihan satunnaisten ovien eteen odottamaan että pääsisi kyläilemään. Erityisen mielenkiintoinen on läheisen kapakin ulko-ovi, siitä ohi kulkiessa pitää ihan uikuttaa että tahtoo tonne. Huolestuttavaa?

Näytelmissä

Vinski on ihan kauhean nätti. Mutta kaikki koiranomistajat on sitä mieltä siitä omasta haukustaan. Päätin mennä hakemaan ulkopuolisen arvion herran hurmaavuudesta, vein sen näyttelyyn. Sopiva kehä löytyi läheltä kotia kun Kuopion Sorsasalossa järjestettiin 3-päiväinen kauneuskilpilu Sawo show. Paitsi tällä kertaa matkasimme pitkähkön matkan kesäsiirtolastamme, mutta tulipa samalla käytyä kotona pitkästä aikaa.

Ei tullut välitöntä tähteyttä ja kunniaa ja ruusukkeita, tuli hylkäys liian suuren koon vuoksi. Tuomarina toimi Stephanie Rickard Australiasta. Tässä arvostelu kokonaan:

"Dog of good proportions. Good length of head with strong muzzle. Dark eyes, well set ears. Moderate angulation in the front. Very good ribbing and loin. Firm topline. Tail a little low set. Well muscled hindquarters. Medium texture coat. Moved quite soundly. Disqualified because of his size."

Tuloksesta huolimatta olen itseasiassa ihan tyytyväinen reissuumme. Vinski juoksi mukana hyvin, ottamatta kontaktia, ja malttoi seistä paikallaan ryhdikkäästi, mitä nyt pöydällä teki kauheasti mieli istua. Etukäteen arvelin että hyvin se menee, katon vaan mitä edellä menevät tekee. Mutta meidän luokassa olikin hurjat kaksi koiraa, ja me mentiin ensin... Näyttelykurssista oli hyötyä, en ruvennut säheltämään ja sohlaamaan, vaan muistin kuunnella sihteerin ja tuomarin ohjeet. Eikä tuo hylkäyskään ihan puskista tullut, tuomari mittasi korkeudeksi jopa 41 cm.

Sitäpaitsi, me voidaan kyllä käydä hakemassa meidän ruusukkeet TOKO-kehistä. Ruvettiinkin heti treenaamaan, tehtiin ruutua ekaa kertaa omalla nauha + tyhjät jogurttiämpärit-viritelmällä. Pientä hapuilua vielä, mutta tuntui ainakin tajuavan mistä on kyse.

Näyttelyssä ei ollut mukana kuvaajaa tai edes kameraa, mutta tässä pari tämänpäiväistä otosta.

Miten niin alas grillin päältä? Tää on mun vartiotorni!

Poseeraamaanhan siinä joutui, vaikkei mahdu edes seisomaan kunnolla. Missä ne namitkin viipyy hei?

Kesälaitumilla

Kuva otettu meidän takaovelta

Saapui juhannus, ja niinkuin jo monena vuonna pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja nyt myös koirani, ja suuntasin auton keulan kohti Sysmää. Olen ollut täällä kesätöissä jo kolmena kesänä ennen tätä ja viihtynyt aina hyvin, oli siis helppo palata.

Me kerrostaloasukit jouduimme tällä kertaa ihan outoon ympäristöön, rivitalon päädyssä sijaitsevaan kaksioon keskellä kylää, järven rannalla. Isot ikkunat olohuoneessa antavat Majutvedelle, on oma piha ja oma saunakin. Kyllä on kurjaa tämä kesätyöläisen elämä, ja kesätyöläisen koiran elämä. Paitsi tällä kertaa pestille ei ole määrätty loppumisajankohtaa... kukaan ei siis tiedä kuinka kauan tulemme täällä asustelemaan...

Kesätunnelmissa

Olohuoneen ikkunat tulevat niin alas, että Vinski näkee niistä ulos oikein hyvin. Se tykkääkin vahdata siitä pihalle. Takapihalla se saa tietenkin oleilla aika paljon, ja vaikka piha onkin aitaamaton olen pitänyt sitä siinä ihan vapaana, eikä se ole mihinkään siitä lähtenyt.


Kävin hakemassa kirjastosta kasan puutarhakirjoja, haaveilen omasta pienestä hyötykasvimaasta. Voi olla että ensi viikolla kukkapenkkejä tonkii koiran lisäksi myös emäntä...

Työt alkaa vasta maanantaina, mutta saavuimme jo perjantaina että koissu ehtii tutustumaan uuteen kämppään ennekuin joudun sen sinne jättämään pitkiksi ajoiksi yksin.

Parturissa ja muita seikkailuja

Aika kuluu, blogiin ei ehdi kirjoittaa. Älkää kysykö mihin kaikki se aika sitten menee, en minä vaan tiedä. Ei ainakaan tiskaamiseen, näemmä. Lenkkeilty on ainakin, tosi ihanaa koluta pitkin metsiä kun kaikki lumi on jo hävinnyt.Vähemmän ihanaa on se, että jotain itikan oloisia siellä pörrää jo, ja muuan tuttu oli löytänyt omasta koirastaan kevään ensimmäisen punkin. Niinpä Vinski sai tänään niskaansa annoksen punkkimömmöä.

Pääsiäisestä. Vinski tuli siihen ikään, että oli ensimmäisen trimmin aika. Niinpä matkasimme Rovaniemelle, tapaamaan molempien tuttuja sekä Vinskin perhettä. Paljon oli uusia juttuja ihmeteltävänä, esim. juna. Aluksi pelotti kauheasti, kolina ja heiluminen ja vaikka mitä, mutta aika pian hauva rauhoittui. Paluumatkalla se vaikuttikin jo ihan matkailun ammattilaiselta: vaikka vaunussa oli 10 muuta koiraa (!) Vinski istui rauhassa omalla paikallaan tarkkailemassa tilannetta, ja kävi sitten nukkumaan.

Itse trimmaus meni oikein hyvin. Nyppiminen ei tuntunut häiritsevän ollenkaan, korkeintaan piti välissä vähän kysellä että jokohan oltais valmiita. Klippauskone sen sijan pelotti. Saatiin ne karvat pois kuitenkin, ja nyt meillä on kotona oma trimmeri johon voidaan totutella. (mental note to self: totuta koira trimmeriin)

Tässä lopputulos, komea snautseri vastatrimmattuna.

Trimmauksen yhteydessä oli myös pentutreffit, ja koko perhe oli kerralla koossa: Junnu-isä, Misci-emä, Vinski ja sen Matilda-sisko ja Curtte-veli. Silmissä vaan vilisi käppänöitä, jälkikäteen ei meinaa kuvista erottaa kuka on kuka.





Tässä isä (vas.) ja poika (oik.)

Sisarukset neuvottelevat. Vasemmalta oikealle: Curtte, Vinski ja Matilda.

 Misci tarkkailee tilannetta.

Lisäksi tavattiin muuan hymyilevä pikkumies, ikää tuolloin vähän alle 4kk. Ihan aluksi Vinskiä vähän hirvitti moinen pakkaus ja siitä lähtevät äänet, mutta tottui siihenkin kovasti pian. Nuoret miehet, Päivänsäde ja Menninkäinen, tulikin sitten ihan hyvin toimeen keskenään... 

 

Samaa ei voi sanoa Vinskistä ja kissasta.

Pikkusnautseri sivistäytyy

Vinski on hiljattain kiinnostunut kirjallisuudesta. Se aloitti maistelemalla erään japanilaisen nykykirjailijan pohdiskelevaa teosta...

Harmi vaan että kyseessä oli kirjaston kirja. Nythän se on minun, piti viedä ehjä kopio tilalle... Pari päivää myöhemmin löysin piskin nenä kiinni Humisevassa harjussa. Liekö hauvaa harmittanut se että teos oli englanniksi, piti takavarikoida kun opus sai niin kovaa käsittelyä. Näiden lisäksi olen jo kauan epäillyt että Vinski lueskelee päivisin yksin ollessaan toko-kirjoja, se nimittäin osaa tosi hyvin sellaisiakin juttuja joita en mielestäni ole juuri treenaillut sen kanssa. Pitänee hankkia sille joku agilitykirja ja koiranäyttelyopas, niin ja se trimmausopus....

Meidän pentutoko-kurssi loppui pari viikkoa sitten. Ilmoittauduin heti jatkokurssille, se alkaa ylihuomenna. Ollaan opittu jo vaikka mitä: perusasento, pieniä pätkiä seuraamista, paikalla istuminen ja paikallamakuu pienissä pätkissä, paikalla seisominen, hyppy... Jatkokurssilla aloitettaan ainakin ruutua ja noutamista, jännää :)

Viimeisten prin viikon aikana ollaan treenattu aika vähän. Sen sijaan ollaan käyty melkein joka toinen päivä puistossa koiratreffeillä. Ei siis virallisessa koirapuistossa vaan tossa ihan vieressä, missä on joka ilta hyvin käyttäytyvien koirien leikkitreffit. Siellä koirat on yleensä Vinskiä ainakin vähän isompia, mutta hippaleikit ei katso kokoa. Välillä on samankokoisiakin kavereita, ja nuoria koiria myös usein. 

Muutamia tuoreita kuvia vielä tähän:

Ensinnä Vinski ja Ressu, siis sama lelu jonka kanssa hauva poseeraa täällä blogissa 9-viikkoisena. Vertailemalla näitä kahta kuvaa kaukana asuvat sukulaiset voivat todeta kuinka paljon herra Snautseri on kasvanut joulun jälkeen...  Vinskistä on kivaa maata selällään ja jyrsiä asioita. Se myös nukkuu toisinaan tässä asennossa.

 Käytiin jäällä juoksemassa, mukana oli uusi sorsa-vinkulelu.

Käppänä kiitää, korvat vaan lepattaa. Luoketulon harjoittelu on helppoa kun pitää lenkeillä mukana koiranmakkaraa... (Joku kaunis päivä opettelen rajaamaan näitä kuvia, sit joskus.)

Pyykkärin pikku apulainen, jota on juuri kielletty syömästä vessapaperia suoraan rullasta...

Ja vielä yksi poseeraus. Parta sen kun kasvaa, ynnä muut naamakarvat.

Mitä koiran pitäminen maksaa?

Olen päässyt perehtymään jo varsin syvälliseti aiheeseen mitä koiran pitäminen maksaa. Katsotaanpa.

Hankinta - Puhdasrotuinen koira maksaa, aika paljon vieläpä. Mutta kun hankkii itselleen lenkkeily- ja harrastuskaveria ja seuralaista, sitä miettii enemmän että minkälaisen haluaa kuin että minkä hintaisen. Ja koska se on jokatapauksessa vain kertaluontoinen menoerä, ei sitä oikeastaan lasketa.

Terveydenhoito - Kaikki terveyteen liittyvä nostaa hintaansa välittömästi noin 300% heti kun päälle kirjoitetaan "eläimille". Rokotuksista selviää kuitenkin joillakin kympeillä, silloinkin kun käy kaupungin kalleimmalla klinikalla (joka on melkein naapurissa), ja hyvällä tuurilla ja huolellisella hoidolla muuta ei sitten juuri tarvitakaan.

Vakuutus - Aina ei ole niin hyvä tuuri. Koiran vakuuttaminenkin on osoittautunut yllättävän suureksi rahareiäksi, eikä vakuutusehdot tunnu erityisen hyviltä. Pakollinenhan vakuutus ei tietenkään ole, mutta itse sijoitin kuitenkin omaan mielenrauhaani. (Halvemmalla olisi päässyt jos ei olisi lukenut netin keskustelupalstoilta kaikenlaisia kauhutarinoita...)

Tarvikkeet - Eläinkaupat on pullollaan kaikkea kivaa ja söpöä. Tarkan markan vartija selviää vähällä; ruokakupit pari euroa kappale, pediksi vanha viltti kirppikseltä. Panta ja hihna on hankittava, mutta ne kestääkin sitten.

Lelut - Voi mikä valikoima näissäkin. Mutta meillä ainakin on toimineet vanha farkunlahje ja siskon vanhoista t-paidoista tekemät patukat. Huippulelut sain myös laittamalla tennispallon, 90snt, vanhaan polvisukkaan ja solmu päähän - toimii niin vetoleikeissä kuin heitettävänä.

Ruoka - Hyvälaatuinen nappula maksaa jonkin verran, mutta pieni koira ei kauheita määriä syö.

Pieni koira, iso ruokasäkki. Kuva uudenvuodenaatolta.

Herkut - K-kaupan -30% alennusnakit toimivat, paloittelee valmiiksi ja pakkaseen. Tiedän kyllä, mutta jotenkin melkein joka kauppareissulla tarttuu mukaan jotain, mitä on ehdottomasti kokeiltava, josko tämä saisi pennun oppimaan kaikenlaista ihan itsestään. Ja kun ei näitäkään pienelle koiralle kamalia määriä voi syöttää, alkaa niitä olla kaapit pullollaan...

Harrastaminen - Takapihatokoilu ei maksa mitään. Kurssilla käyminen sen sijaan ei ole ollenkaan halpaa, mutta siinä saakin kokeneen koiraihmisen vinnekjä ja apuja, ja tietenkin neuvoja harrastukseen jota en itsenäisesti olisi todellakaan osannut aloittaa. Tämä raha menee siis sijoitus tulevaisuuteen- kategoriaan. Sitä paitsi kurssilla käyminen on ollut tosi kivaa.

Tuhot - Jostain koirakirjasta luin että koiranpentua otettaessa on varauduttava siihen että jonkinlaista tuhoa omaisuudelle tulee tapahtumaan. Olen säästynyt aika vähällä *koputtaa puuta*, toistaiseksi ainoa uhri on ollut eteisen kynnymatto josta puuttuu paloja reunasta... Se on kuitenkin edelleen täysin toimiva, ja on nykyään tukevasti maustettu valkkopippurilla.

Pyhäinhäväistys... Kenkiä ei saa syödä, ja VARSINKAAN näitä kenkiä ei saa syödä!

Mikään ylläolevista ei ole tuntunut mitenkään suurelta menoerältä, ja koiran pito on tuntunut omiin hyppysiin kaikesta huolimatta melko edulliselta. Ja sitten eräs ilta klo 22 menin unohtamaan avaimet sisälle... Ja pari viikkoa sen jälkeen muuan toinen ilta klo 21 aikaan avaimet jäi taas sisälle. Prkl! Onneksi nämä nelijalkaiset kakarat ei opi kirosanoja... Saattoi päästä pari.

Kännykkää ei ollut mukana kummallakaan kerralla, ei siinä auttanut kun soittaa naapurin ovikello ja pyytää puhelinta lainaksi ja soittaa ovenavaaja paikalle. Näille 2 x 56 eurolle olisin KYLLÄ keksinyt muita käyttötarkoituksia. Tässä kohtaa koiran pitäminen on tuntunut hyvin hyvin kalliilta... Onni oli mukana siinä että molemmilla kerroilla tajusin avainten puuttumisen heti kun olin laittanut oven kiinni, eli ei jouduttu ulos pakkaseen vaikka ulko-ovi olikin jo lukossa.

16 vk!

Vinski on jo iso poika. Toiset rokotukset käytiin hakemassa toissapäivänä, ja lenkillä se nostaa välillä jo koipea! Eläinlääkärin vaaka näytti 7kg, ja poika oli tohtorin mielestä oikein sopivassa lihavuuskunnossa; hoikka mutta ei laiha. Säkäkorkeuttakin se on kasvanut viimeisen kuukauden aikana useita metrejä... siltä ainakin tuntuu.

Tässä Vinski vemmelsääri parisen viikkoa sitten.

Paukkupakkaset on laittaneet koiranomistajan mielikuvituksen koville: mitä sisätiloissa tapahtuvaa puuhaa energiselle pennulle? Mulla on 8-litrainen taikinakulho, johon olen laittanut erilaisia muovikippoja ja ripotellut sekaan sitten herkkupaloja, niin että hauva joutuu tonkimaan niiden seasta ja nostelemaan pienempiä kippoja ensin tieltä pois. Pieniä pahvilaatikoita se on saanut revittäväksi silloin tällöin. Yksi huippulelu on kenkälaatikko jossa on naru toisessa laidassa; sitä voi nimittäin raahata ympäri kämppää, ja välillä voi vaikka kiivetä laatikon päälle.

Nukkuva pentu, paras pentu, vai miten se nyt olikaan. Oma peti alkaa olla vähän ahdas...? (Se mahtuu siihen kyllä oikein hyvin kun käpertyy kiepille)

 

Toinen hyvä unipaikka on Batman-viltti

Eskarissa: viikot 1 ja 2

Pentutoko-kurssin ekalla viikolla harjoiteltiin kontaktin perusteita, istu- ja vapaa-käskyjä, ja leikkimistä. Kotitreenit sujui oikein kivasti, ollaan touhuttu kotona ja rappukäytävässä ja takapihalla ja välillä kesken lenkin kadulla. Pitäisi käydä vielä josain vähän vilkkaammissa paikoissa tottumassa häiriötekijöihin.

Ekat yhteistreenit meni muuten ihan kivasti, mutta Vinski olisi kauheasti halunnut mennä leikkimään muiden pentujen kanssa, sehän ei ollut sallittua. Kontaktiharjoitukset meni ihan ok, ja leikkiminen oli hauskaa. Luoksetuloa tehtiin kerran, se ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan...
Näin sen piti mennä: ojennan hihnan harjoitusten vetäjällä, kävelen rauhassa koirasta poispäin sellaset 20 metriä, käännyn. Koira ihmettelee että nytkö se jätti, ja kauhealla vimmalla tulossa perään. Kun huudan luokse, vetäjä päästää hihnan ja sesse kirmaa luokseni tuhatta ja sataa, ja sitten reuhdotaan villisti lelun kanssa palkinnoksi.

Näin kävi: Vinski istuskeli ihan kaikessa rauhassa vetäjän vieressä ja katteli että jaha mihinkäs sitä ollaan menossa. Kun kutsuin luokse, se käppäili heti nuuskimaan jonkun muun reppua joka sattui olemaan lähettyvillä. Kun huhuilin lisää, se tuli luokseni letkeässä ravissa kaikessa rauhassa, eikä palkintolelu olisi voinut vähempää kiinnostaa. Vähän meinasi naurattaa, mietin vaan itekseni että no itsepä halusit nimenomaan kääpiösnautserin...

Tokalla viikolla harjoiteltiin perusasentoa ja kontaktia liikkuessa (ei vielä seuraamista) ja kahden lelun leikkiä, jolla pohjustetaan tulevia noutoharjoituksia. Perusasentoa tehdään siis namilla ohjaamalla, aluksi Vinski jäi kauhen taakse mutta kun vien namikättä edemmäs se tulee just sopivaan kohtaan. Ja istuu ihan automaattisesti.

Vinski oli selvästi hoksannut että ei noiden muiden kanssa kuitenkaan saa leikkiä, ja keskittyi minuun aivan käsittämättömän hienosti! Lopussa se alkoi jo väsyä, ja niin aloin minäkin, istuskeltiin sitten vain reunalla ja katseltiin muita. Ensiviikoksi treenataan sitten seuraamisen alkeita, ihan muutama askel kerrallaan, ja hakien sitä hyvää fiilistä ja virettä.


Lopuksi vielä kuvasarja Postia Vinskille


Mitäs täältä löytyy...

 Leluja! Siistii!!

 

Joo tää ainakin on hyvä

Hei tää RAPISEE!!!

Oikein hyvin on lelut toimineet, kiitoksia R!

Kauneudenhoito ja asusteet

Tulevan näyttely- ja harrastus-supertähden tärkeisiin taitoihin kuuluu pöydällä seisominen ja turkinhoito. Pöydällä oleminen on Vinskin mielestä kauhean kivaa, kun pöydällä ei tarvitse muuta kun seistä/istua paikallaan, ja saa namia! Häntä alkaa heilua kun siivoan ruokapöytää, sitä kun en muuten yleensä jaksa tehdä... Pöydällä on käyty melkein joka päivä, ja Vinski jaksaa olla paikallaan jo ihan mukavasti sillä aikaa kun kampailen sen jalkakarvoja. Myös jalkakarvojen leikkaamiseen se suhtautuu tyynen rauhallisesti (hyvin vähän lyhentelin kun lumi takertui niihin niin kovasti). Hampaiden katsomista ollaan nyt treenattu kanssa, havahduin siihen viikko ennen eka eläinlääkärissä käyntiä...

Sen sijaan kohdassa kynnen leikkuu tulee tunnustuksia, se kun tulee tehtyä kun hauva nukkuu taikka on muuten niin sipissä ettei jaksa vaivautua vastustelemaan suuremmin... Säännölllisesti olen ne kyllä leikellyt, mutta onpa vielä harjoittelemista. Tassuja on pesty ja partakin kerran, se ei ole ongelma, Vinskin mielestä on huippua juoda suoraan suihkusta.

Joululahjatoiveita kun kyseltiin niin mainitsin että nimilaatta olisi kiva. Toive meni perille, tilaus ei (se oli erään nimeltämainitsemattoman elukkaliikkeen moka) mutta laatta saapui tänään. Väritys on kyllä aivan täydellinen musta-hopealle pikku käppänälle.

Ylläolevan valokuvan ottamisessa päti vanha viidakon sananlasku; että 17. kerta se toden sanoo... Oppia ikä kaikki ja niin edelleen.

Uusi vuosi, ihan uudet kujeet

Vinskille tuli 3 kuukautta täyteen viime viikolla, ja käytiin hakemassa ensimmäiset rokotukset. Poitsu kasvaa niin että kohisee, kotikutoisella viivotinmenetelmällä mitattuna 30 cm meni jo rikki!
Ilmoitin meidät pentukurssille. Kurssille ilmoittautuneissa oli paljon tokosta innostuneita, joten se muutettiinkin pentutoko-kurssiksi. Jänskää, saa nähdä miten pärjätään. Kurssi toimii niin, että ohjeet viikon treeneihin tulee sähköpostissa, niitä treenaillaan kotona, ja sitten kerran viikossa harjoitellaan yhdessä, eli niitä samoja juttuja mutta muiden koirien keskellä. Ja sit voi kysellä apuja ongelmiin. Olen aika innoissani.

Ekat läksyt on jo saatu, vaikka käytännön harjoitukset ei vielä alakaan. Tärkein läksy on yhdessä leikkiminen! Niin että nyt ollaan riekuttu kotona ja takapihalla ohjeiden mukaisesti. Aina ei pieni pentu osu leluun sillä ekalla yrittämällä, ja mun kädet on sitten sen näköisetkin... Mutta sellaista se on pennun kanssa.

Yritin ottaa tuoreita kuvia äsken, mutta jotain tarttui kameran hihnaan...

Eilen käytiin kaupungilla katsomassa ihmisiä ja autoja ja kaikenlaisia juttuja. Piipahdettiin Lemmikkiasemalle lämmittelemään paluubussia odotellessa, siellä oli oikein ihania rapsuttelijoita. Muutenkin kaupungilla oli jännää kun oli niin paljon ihmisiä ! (Kotimaisemissahan se yrittää käydä moikkaamassa ihan KAIKKIA, ja joskus jos joku ei olekaan tullut silittelemään, se on jäänyt vinkumaan ventovieraan perään...)

Partaterroristi keksi miten lapaskoriin pääsee käsiksi (hampaiksi?)

Vinski alkaa tajuta hihnassa kävelemisen idean, ainakin siltä osin että tarkoitus on mennä eteenpäin, ja vieläpä samaan suuntaan kuin minä. Paljon pitää edelleen pysähdellä, joko haistelemaan tai muuten vain tarkkailemaan ympäristöä. Välillä se meinaa ihan vetää, silloin yleensä yritän kipitellä perässä. En haluaisi ruveta sitä vielä komentamaan, kun eteenpäin meneminen on joskus niin vaikeaa, mutta ehdottomsti en halua että se oppii että vetämällä pääsee minne haluaa. Jos se selvästi kiskoo niin pysähdyn, ja liikkeelle pääsee vasta kun katsoo minuun. Useimmiten se kuitenkin menee oikein mallikkaasti Joka päivä käydään myös metsässä juoksemassa vapaana.

Tässä ulkoillaan uudenvuodenaattona

Uusi paha tapa on haukahdella jos joku kulkee rappukäytävässä... Ei se kaikille hauku.