Me ollaan pidetty tokoilun saralla pienoista luovaa taukoa kesäkuisen fiaskon jälkeen (122 pistettä, seuraamisista 5 ja luoksetulo nollille...) Ei ole järkeä lähteä hakemaan huonoja kisakokemuksia, kun alle ei olla saatu tarpeeksi häiriötreeniä. Ja täällä maalla ei hyviä häiriötreenejä juuri pääse tekemään. Täällä kun ei häiritse mikään.
Nyt olen kuitenkin taas innostunut treenailemaan, paristakin syystä. Ensinnäkin, olen ruvennut "virittelemään" myös naapurin lyhytkarvaista bordercollieurosta, joka on ihan erilainen kuin oma partasankarini. On joutunut laittamaan luovuutensa tosissaan töihin kun miettii miten esim. perusasennon vinoksi ennestään oppinut ylienerginen ohjus saadaan edes jotenkuten samalle taajuudelle omien ajatusten kanssa. Oma koira on tuntunut sen jälkeen jotenkin kauhean helpolta tuunattavalta....
Toisekseen, Vinski poti tässä jälleen muutaman viikon sydänsuruja kun jollain lähiseudun nartulla oli juoksut. Nyt kun hajut on selvästi taas kadonneet ojien penkoilta, koira on herännyt kuin koomasta ja touhuaa kauhealla innolla. Ja sehän innostaa touhuamaan sen kanssa :)
Ilmoittauduinkin taas kokeeseen itsenäisyyspäivälle.
Tässä välissä ehdin jo vähän masennella että pitääkö jättää koko toko kun kotona menee sikahyvin mut kisoissa ei keskity yhtään, ja kun niitä häiriötreenejä on niin vaikea järjestää.
Sitten joku ilta iltalenkillä tuli mieleen, että jos unohdetaan kaikki kisatavoitteet ja sen suuntaiset paineet, niin mullahan on ihan erinomaisen hyvin käyttäytyvä koira. Pystyn pitämään sitä irti missä vain ilman pelkoa että se ottaisi ritolat. Se pysähtyy kun huudan "Odota", ja myös pysyy paikallaan. Silloinkin kun vastaan tulee muita koiria. Jos vastaantulijat on ihmisiä, huudan Vinskin pysähdyksiin, ja kun olen sen kohdalla, kerään sen mukaani "Vieressä" käskyllä, ja vapautan taas kun on ohitettu vastaantulijat. Mun ei tarvitse itse edes hidastaa askeleita siinä matkalla. Muutenkin se on kotosalla peräti harmiton ja vaivaton elikko. Ei metelöi eikä eroahdistu eikä tuhoa eikä herättele öisin.
Toisten koirien ohittamisessa olisi vielä toivomisen varaa, ja hihnassa vetämistä tahtoo olla myös, syystä että omistaja on laiska. On niin helppoa pitää vuffea paljon irti niin ei tarvitse hihnakäytöstä koulia....
Mutta kaiken kaikkiaan Vinski on oikein mainio ja vaivaton kämppäkaveri. Yritän muistutella sitä itselleni aina silloin kun treenit ei suju käsikirjoituksen mukaan. Että ei pidä laittaa sitä pipoa niin kireälle.
Arkistojen kätköistä löytyi jokaiselle tokokoiralle pakollinen kapulakuva: