TOKO: ALO 1, 167 pistettä ja rotumestaruuspronssia

Päivittelenpä tännekin taas piiiiiitkästä aikaa. Otsikko kertoo mitä ollaan puuhailtu: käytiin snautseri-pinserirotujen rotumestaruustokossa Hyvinkäällä 7.9.2014. Ja sieltähän tultiin kotiin ekan ykköstuloksen kanssa! Kääpiösnautsereiden rotumestaruudessa sijoituttiin kolmanneksi. Kisassa oli mukana kokonaista neljä käppänää...

Meidän eka rusetti!

Tässäpä tarkemmin eri liikkeistä:

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 10

Meidän vieressä ollutta valkoista käppänäurosta olisi ollut ihan pakko päästä moikkaamaan, sillä seurauksella etten millään meinannut saada Vinskiin mitään kontaktia, saati että se olisi ollut kunnollisessa perusasennossa (istui kyllä vasemman jalan vieressä, mutta rintamasuunta minusta suoraan vasemmalle valkopartaa kohti). Sain kuin sainkin lopulta perusasentoon, mutta maahan meni vasta toisella käskyllä. Siitä eteenpäin meni mallikkaasti, tämä koira pysyy kyllä siinä mihin se jätetään, ja tällä kertaa heilutteli mulle häntäänsä kun olin palaamassa takaisin sen viereen, ja nousi perusasentoon oikein hyvin. Kymppi silti yllätys...?

Seuraaminen hihnassa: 8
Seuraaminen hihnatta: 8

Tuntui että hau jätättää taas kauheasti. Pysähtyessä se piti erikseen pyytää istumaan ainakin kahdesti, ja kääntymiset oli väljiä. Juoksuun lähdettäessä se lähti mukaan oikein hyvin ja siinä vaiheessa piti kontaktia. Kerran kehaisinkin sitä siinä kesken juoksun, käytin hyväkseni sitä että tuomari tuomaroi kehän laidalla olevasta katoksesta käsin eikä siis kuullut... Näin jälkikäteen ajatellen se ei ehkä ollut ihan niin katastrofaalisen huonoa seuraamista kuin siinä tilanteessa tuntui, mutta ei kuitenkaan ihan kasin arvoista minusta. Tuomarin linja ei ollut mitenkään tiukka...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7

Vinski istui tämän ensin, mutta meni toisella käskyllä maahan. Liikkeestä istumista treenasin kesällä ihan muutaman kerran ja ihan vain siksi, että sille on kerrottu että tämäkin on mahdollista, niin että jos joskus voittajaluokkaan asti selvitään niin treenaamista ei tarvitse aloittaa nollasta. Montaa kertaa en ole Vinskin elämässä tästä palkannut, mutta jotenkin se on yrittänyt tarjota sitä vaikka mihin väliin... Että NOPEASTI eräät oppivat. Vaikka vahvistin nimenomaan maahanmenoa eri tilanteissa tosi paljon parin viikon ajan ennen tätä kisaa.

Luoksetulo: 9

Tätä olen koettanut treenata vain tosihyvässä vireessä ja palkata aina vain tosihyvällä palkalla, ja toimii :) Meni oikein hyvin, lähti heti tulemaan, tuli rivakkaa ravia, ja oikein nätti säpsäkkä perusasentoon tuleminen ja kontakti. Olis varmaan ollu kymppi jos olis laukannut/tullut vauhdikkaammin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8

Vinde ennakoi tätä, seuraamisessa jäi oma-aloitteisesti seisomaan, piti pyytää uudelleen mukaan ja sitten käskystä uudestaan, sitten menikin hyvin.

Estehyppy: 7

Hyppääminen on Vinskin mielestä aina kivaa, se hyppää mielellään, ja treeneissä olen palkannut melkein pelkästään siitä että vaan menee yli, en ole juuri pyytänyt alkuun perusasentoa tai muuta. Tällä kertaa ongelmana oli se, ettei koira keskittynyt liikkeen alkaessa minuun ollenkaan, tähyili vaan kaula mutkalla jonnekin taakseen. Mutta olin jo ehtinyt sanoa liikkurille että olen valmis, joten minkäs teet. Annoin käskyn lisäksi käsimerkin, mitään ei tapahdu, koira tuijottaa edelleen jotain takanaan. Sitten yhtäkkiä säpsähtää: "sanoiksä jotai?" Uusi käsky, tällä kertaa ilman käsimerkkiä, josta kympinarvoinen suoritus, ekaa kertaa kisoissa jopa kääntyy minua kohti eikä jatka hypyn jälkeen juoksua eteenpäin ihan satasta (vain katseliko sitä mitä liikkeen alkaessakin?) ja nätti perusasento käskystä.

Kokonaisvaikutelma: 8

Meille se suurin ongelma ja tärkein treenauskohde on, mikäs muukaan, kuin koiran VIRETILA. Vinski kun on pohdiskelijatyyppiä ja ohjaaja samoin, vire ei meinaa pysyä tarpeeksi korkealla. Kotona olen nyt alkanut keskittyä siihen että tehdään korkeammalla vireellä, mutta sitä ei ole tehty tarpeeksi. Jatkossa täytyy keskittyä tekemään vain todella korkeassa vireessä varsinkin seuraamista. On myös käytettävä parempaa palkkaa.

Toinen asia on koetilanteen treenaus. Paljoa ei taas olla oltu koirien ja ihmisten ilmoilla, kisatilanteessahan Vinskiä kiinnostaa vain ne muut sesset. Pitää kehitellä tilanteita joissa sitä pääsisi tekemään.

Nyt jää toko kuitenkin hetkeksi tauolle ja keskitytään maastolajeihin. Ollaan nimittäin menossa haku-peruskokeeseen 4.10. ! Metsässä Vinski on toiminut viimeaikoina ihan sikahyvin: vire on just nappi, tarpeeksi korkea mutta keskittynyt, tekee töitä innostuneesti, keskittyneesti ja itsenäsesti, ja ilmaisukin on mennyt kesän aikana eteenpäin suurin harppauksin. Hyvillä mielin siis vamistaudutaan kokeeseen :)

Toipilas

Nyt se on sitten koettu: koira menee nopeasti tosi huonoon kuntoon, itse pitäisi olla töissä ja lähin eläinlääkäriklinikka 50 km päässä. Pahin painajaiseni. Älkää peljästykö; koira on toipunut hyvää vauhtia. Tästä tulee kuitenkin pitkä sairaskertomus, pitää vähän purkaa huolta tänne.

Tarina alkoi eräänä tiistaina vähän ennen joulua. Vinski oli hoidossa muutaman tunnin kun olin itse ratsastustunnilla, ja se oli siellä oksentanut kerran. En ajatellut asiaa sen kummemmin, välillä koirat oksentelee, ja annoin iltaruuat jotka katosivat kupista rivakasti. Muutaman tunnin kuluttua nekin tuli kuitenkin ylös. Seuraavana yönä Vinski herätti parin tunnin välein ulos joko ripuloimaan tai oksentamaan. Yritin antaa ripulilääkettä, mutta sekin tuli vain ylös.

Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä, joten löhösin Vinskin seurana kotona aamupäivän. Oli väsynyt, käytiin ulkona parin tunnin välein, ripuloi. Yritin taas ripulilääkettä, tuli ylös. Olin poissa kotoa muutaman tunnin, jonka aikana kotiin oli sattunut yksi ripulivahinko ja yksi laattaus. Mittasin iltasella kuumeen, mittari näytti 40,7. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka arveli että ei hätää, kun on kuitenkin pirteä ja nesteet pysyy sisällä, käy aamulla näyttämässä kunnan eläinlääkärille.

Seuraavana yönä ripulointi jatkui, ulkona käytiin puolen tunnin - parin tunnin välein. Ripuli muuttui enenevässä määrin veriseksi, ja koira alkoi käydä tuskaisen oloiseksi. Aloin olla oikeasti huolissani.

Torstaiaamuna vein Vinskin kunnaneläinlääkärille ennen töihin menoa. Tohtori oli sitä mieltä, että ei ole pahasti kuivunut, ja otus näyttää kohtalaisen pirteältä. Mittasi lämmön, kuumetta ei ollut. Antoi pistoksena tulehduskipulääkettä ja jotain oksentelun estoon. Vein koiran kotiin, sain annettua vähän ripulilääkettä, ja lähdin töihin.

Ruokatunnilla tulin käymään kotona, katsomassa kuinka potilas voi. Muutos oli valtava. Vinski ei tullut ovelle vastaan, vaan löytyi olohuoneen matolta makaamasta, tärisikin. Ympäri kämppää oli ripuloitu veristä mönjää. Soitin kunnan eläintohtorille että vointi on aamusta muuttunut täysin ja verta tulee. Arveli että ei välttämättä vaarallista, koirat vuotaa usein vähän kun ripuloivat. Sanoi kuitenkin että vie Heinolaan jos epäilyttää, täällä sille ei voi juuri sen kummempia tehdä. Soitin Heinolan eläinlääkäriasemalle, ja sainkin ajan tunnin päähän. Koira autoon, soitto pomolle (me mennään nyt, en voi tulla töihin). Koissu käveli itse autoon, mutta kertoi koko olemuksellaan että nyt on tosi kipeä olo.

Heinolassa arveltiin myös, ettei ole pahasti kuivunut, mutta laitettiin heti tippaan kuitenkin, ja otettiin verinäytteet. Sai antibioottia suoneen. Lääkäri arveli että otetaan röntgen ja katsotaan ettei siellä ole vierasesineitä, ja saatte sitten antibiootit kotiin mukaan. Verinäytteiden tuloksia odotellessa Vinski kuitenkin ripuloi sinne klinikan lattialle, ja kun eläinlääkäri näki kuinka pahasti se oikeasti vuotaa, sanoi heti että tämä vaatii kyllä nyt ihan ympärivuorokautista hoitoa. Soitti Hattulan eläinsairaalaan, ja lähetti meidät matkaan.

Lähtiessä Vinski sai vielä opiaattia kipulääkkeeksi, ja voipunut koira kannettiin autoon omaan häkkiinsä. Tippapussi sidottiin kauhukahvaan kiinni, siellä se oli takapenkillä tiputuksessa koko parituntisen ajomatkan Hattulan eläinsairaalaan.

Perille päästyä Vinski oli hereillä, mutta todella vaisu. Kannettin se hoitajan kanssa autosta, ja tutkimuspöydällä se vain istua jökötti ja tuijotti eteensä.  Sydänäänet oli kuitenkin tasaiset, ja nesteytys hyvässä mallissa. Helpottunein mielin lähdin klinikalta, tiesin että karvakorva on parhaassa mahdollisessa hoidossa.

Vinski oli hoidossa kaksi yötä, ja soittelin sairaalaan pari kertaa päivässä kuulumisia kysellen. Tulehdusarvot oli korkealla (crp 157), mutta antibioottihoidolla alkoi laskea oikein hyvin.

Haettiin lauantai-iltana hauva kotiin. Väsynyt se oli ja laihtunut kovasti, mutta ulos lähti mielellään ja pirteästi joka kerta, ja hajut kiinnostivat kovasti. Maha oli edelleen aivan löysällä, mutta pärjäsi ilman ylimääräisiä lenkkejä, eikä verta vuotanut enää. Siitä alkoi toipuminen. Antibioottikuurit jatkuivat vielä kotona.

Viimeisen kerran ripuloi maanantaina. Sitten ei kuulunutkaan mitaan muutamaan pävään. En siitä säikähtänyt alkuun mitenkään, riepu ei ollut syönyt juuri mitään moneen päivään. Torstai-perjantaiyönä se oli kuitenkin taas tosi levoton ja kipeän oloinen. Käytiin yön aikana muutaman kerran pienellä lenkillä, toivoin että liikunta saisi suoliston startattua. Aamulla soitin eläinsairaalaan, että mitäs tehdään, uskaltaako antaa jotain ulostuslääkettä. Eläinlääkäri kehoitti antamaan pienen annoksen laktuloosia pari kertaa päivässä kunnes alkaa pelata.

Itse jouduin tietenkin olemaan töissä, mutta pyysin kaveriani käyttämään Vinskin pienellä lenkillä päivällä, ja laitoin hänen mukaansa laktuloosipullon, että antaisi ensimmäisen annoksen. Vinski oli kuulemma itkenyt ilosta kun hän oli mennyt meille, ja kiivennyt syliin. Olivat menneet ulos, ja koira oli tehnyt kunnon asiat. Ennen kuin oli saanut tippaakaan lääkettä. Tehokasta ainetta, ei tarvitse kuin ostaa pullo ja viedä se kotiin. Kun tulin töistä, koira oli piristynyt jo kovasti.

Nyt ollaan varovasti siirrytty pikkuhiljaa mahaystävällisestä safkasta takaisin normaalisapuskaan. Painoa on alkanut tulla hiljalleen takaisin, tosin hoikka poika on edelleen. Mutta mikä tärkeintä: lelut saavat taas kyytiä ja emäntää vidään lenkeille entiseen malliin!