TOKO: ALO 1, 167 pistettä ja rotumestaruuspronssia

Päivittelenpä tännekin taas piiiiiitkästä aikaa. Otsikko kertoo mitä ollaan puuhailtu: käytiin snautseri-pinserirotujen rotumestaruustokossa Hyvinkäällä 7.9.2014. Ja sieltähän tultiin kotiin ekan ykköstuloksen kanssa! Kääpiösnautsereiden rotumestaruudessa sijoituttiin kolmanneksi. Kisassa oli mukana kokonaista neljä käppänää...

Meidän eka rusetti!

Tässäpä tarkemmin eri liikkeistä:

Luoksepäästävyys: 10
Paikallamakuu: 10

Meidän vieressä ollutta valkoista käppänäurosta olisi ollut ihan pakko päästä moikkaamaan, sillä seurauksella etten millään meinannut saada Vinskiin mitään kontaktia, saati että se olisi ollut kunnollisessa perusasennossa (istui kyllä vasemman jalan vieressä, mutta rintamasuunta minusta suoraan vasemmalle valkopartaa kohti). Sain kuin sainkin lopulta perusasentoon, mutta maahan meni vasta toisella käskyllä. Siitä eteenpäin meni mallikkaasti, tämä koira pysyy kyllä siinä mihin se jätetään, ja tällä kertaa heilutteli mulle häntäänsä kun olin palaamassa takaisin sen viereen, ja nousi perusasentoon oikein hyvin. Kymppi silti yllätys...?

Seuraaminen hihnassa: 8
Seuraaminen hihnatta: 8

Tuntui että hau jätättää taas kauheasti. Pysähtyessä se piti erikseen pyytää istumaan ainakin kahdesti, ja kääntymiset oli väljiä. Juoksuun lähdettäessä se lähti mukaan oikein hyvin ja siinä vaiheessa piti kontaktia. Kerran kehaisinkin sitä siinä kesken juoksun, käytin hyväkseni sitä että tuomari tuomaroi kehän laidalla olevasta katoksesta käsin eikä siis kuullut... Näin jälkikäteen ajatellen se ei ehkä ollut ihan niin katastrofaalisen huonoa seuraamista kuin siinä tilanteessa tuntui, mutta ei kuitenkaan ihan kasin arvoista minusta. Tuomarin linja ei ollut mitenkään tiukka...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7

Vinski istui tämän ensin, mutta meni toisella käskyllä maahan. Liikkeestä istumista treenasin kesällä ihan muutaman kerran ja ihan vain siksi, että sille on kerrottu että tämäkin on mahdollista, niin että jos joskus voittajaluokkaan asti selvitään niin treenaamista ei tarvitse aloittaa nollasta. Montaa kertaa en ole Vinskin elämässä tästä palkannut, mutta jotenkin se on yrittänyt tarjota sitä vaikka mihin väliin... Että NOPEASTI eräät oppivat. Vaikka vahvistin nimenomaan maahanmenoa eri tilanteissa tosi paljon parin viikon ajan ennen tätä kisaa.

Luoksetulo: 9

Tätä olen koettanut treenata vain tosihyvässä vireessä ja palkata aina vain tosihyvällä palkalla, ja toimii :) Meni oikein hyvin, lähti heti tulemaan, tuli rivakkaa ravia, ja oikein nätti säpsäkkä perusasentoon tuleminen ja kontakti. Olis varmaan ollu kymppi jos olis laukannut/tullut vauhdikkaammin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8

Vinde ennakoi tätä, seuraamisessa jäi oma-aloitteisesti seisomaan, piti pyytää uudelleen mukaan ja sitten käskystä uudestaan, sitten menikin hyvin.

Estehyppy: 7

Hyppääminen on Vinskin mielestä aina kivaa, se hyppää mielellään, ja treeneissä olen palkannut melkein pelkästään siitä että vaan menee yli, en ole juuri pyytänyt alkuun perusasentoa tai muuta. Tällä kertaa ongelmana oli se, ettei koira keskittynyt liikkeen alkaessa minuun ollenkaan, tähyili vaan kaula mutkalla jonnekin taakseen. Mutta olin jo ehtinyt sanoa liikkurille että olen valmis, joten minkäs teet. Annoin käskyn lisäksi käsimerkin, mitään ei tapahdu, koira tuijottaa edelleen jotain takanaan. Sitten yhtäkkiä säpsähtää: "sanoiksä jotai?" Uusi käsky, tällä kertaa ilman käsimerkkiä, josta kympinarvoinen suoritus, ekaa kertaa kisoissa jopa kääntyy minua kohti eikä jatka hypyn jälkeen juoksua eteenpäin ihan satasta (vain katseliko sitä mitä liikkeen alkaessakin?) ja nätti perusasento käskystä.

Kokonaisvaikutelma: 8

Meille se suurin ongelma ja tärkein treenauskohde on, mikäs muukaan, kuin koiran VIRETILA. Vinski kun on pohdiskelijatyyppiä ja ohjaaja samoin, vire ei meinaa pysyä tarpeeksi korkealla. Kotona olen nyt alkanut keskittyä siihen että tehdään korkeammalla vireellä, mutta sitä ei ole tehty tarpeeksi. Jatkossa täytyy keskittyä tekemään vain todella korkeassa vireessä varsinkin seuraamista. On myös käytettävä parempaa palkkaa.

Toinen asia on koetilanteen treenaus. Paljoa ei taas olla oltu koirien ja ihmisten ilmoilla, kisatilanteessahan Vinskiä kiinnostaa vain ne muut sesset. Pitää kehitellä tilanteita joissa sitä pääsisi tekemään.

Nyt jää toko kuitenkin hetkeksi tauolle ja keskitytään maastolajeihin. Ollaan nimittäin menossa haku-peruskokeeseen 4.10. ! Metsässä Vinski on toiminut viimeaikoina ihan sikahyvin: vire on just nappi, tarpeeksi korkea mutta keskittynyt, tekee töitä innostuneesti, keskittyneesti ja itsenäsesti, ja ilmaisukin on mennyt kesän aikana eteenpäin suurin harppauksin. Hyvillä mielin siis vamistaudutaan kokeeseen :)

Toipilas

Nyt se on sitten koettu: koira menee nopeasti tosi huonoon kuntoon, itse pitäisi olla töissä ja lähin eläinlääkäriklinikka 50 km päässä. Pahin painajaiseni. Älkää peljästykö; koira on toipunut hyvää vauhtia. Tästä tulee kuitenkin pitkä sairaskertomus, pitää vähän purkaa huolta tänne.

Tarina alkoi eräänä tiistaina vähän ennen joulua. Vinski oli hoidossa muutaman tunnin kun olin itse ratsastustunnilla, ja se oli siellä oksentanut kerran. En ajatellut asiaa sen kummemmin, välillä koirat oksentelee, ja annoin iltaruuat jotka katosivat kupista rivakasti. Muutaman tunnin kuluttua nekin tuli kuitenkin ylös. Seuraavana yönä Vinski herätti parin tunnin välein ulos joko ripuloimaan tai oksentamaan. Yritin antaa ripulilääkettä, mutta sekin tuli vain ylös.

Keskiviikkona mulla oli vapaapäivä, joten löhösin Vinskin seurana kotona aamupäivän. Oli väsynyt, käytiin ulkona parin tunnin välein, ripuloi. Yritin taas ripulilääkettä, tuli ylös. Olin poissa kotoa muutaman tunnin, jonka aikana kotiin oli sattunut yksi ripulivahinko ja yksi laattaus. Mittasin iltasella kuumeen, mittari näytti 40,7. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka arveli että ei hätää, kun on kuitenkin pirteä ja nesteet pysyy sisällä, käy aamulla näyttämässä kunnan eläinlääkärille.

Seuraavana yönä ripulointi jatkui, ulkona käytiin puolen tunnin - parin tunnin välein. Ripuli muuttui enenevässä määrin veriseksi, ja koira alkoi käydä tuskaisen oloiseksi. Aloin olla oikeasti huolissani.

Torstaiaamuna vein Vinskin kunnaneläinlääkärille ennen töihin menoa. Tohtori oli sitä mieltä, että ei ole pahasti kuivunut, ja otus näyttää kohtalaisen pirteältä. Mittasi lämmön, kuumetta ei ollut. Antoi pistoksena tulehduskipulääkettä ja jotain oksentelun estoon. Vein koiran kotiin, sain annettua vähän ripulilääkettä, ja lähdin töihin.

Ruokatunnilla tulin käymään kotona, katsomassa kuinka potilas voi. Muutos oli valtava. Vinski ei tullut ovelle vastaan, vaan löytyi olohuoneen matolta makaamasta, tärisikin. Ympäri kämppää oli ripuloitu veristä mönjää. Soitin kunnan eläintohtorille että vointi on aamusta muuttunut täysin ja verta tulee. Arveli että ei välttämättä vaarallista, koirat vuotaa usein vähän kun ripuloivat. Sanoi kuitenkin että vie Heinolaan jos epäilyttää, täällä sille ei voi juuri sen kummempia tehdä. Soitin Heinolan eläinlääkäriasemalle, ja sainkin ajan tunnin päähän. Koira autoon, soitto pomolle (me mennään nyt, en voi tulla töihin). Koissu käveli itse autoon, mutta kertoi koko olemuksellaan että nyt on tosi kipeä olo.

Heinolassa arveltiin myös, ettei ole pahasti kuivunut, mutta laitettiin heti tippaan kuitenkin, ja otettiin verinäytteet. Sai antibioottia suoneen. Lääkäri arveli että otetaan röntgen ja katsotaan ettei siellä ole vierasesineitä, ja saatte sitten antibiootit kotiin mukaan. Verinäytteiden tuloksia odotellessa Vinski kuitenkin ripuloi sinne klinikan lattialle, ja kun eläinlääkäri näki kuinka pahasti se oikeasti vuotaa, sanoi heti että tämä vaatii kyllä nyt ihan ympärivuorokautista hoitoa. Soitti Hattulan eläinsairaalaan, ja lähetti meidät matkaan.

Lähtiessä Vinski sai vielä opiaattia kipulääkkeeksi, ja voipunut koira kannettiin autoon omaan häkkiinsä. Tippapussi sidottiin kauhukahvaan kiinni, siellä se oli takapenkillä tiputuksessa koko parituntisen ajomatkan Hattulan eläinsairaalaan.

Perille päästyä Vinski oli hereillä, mutta todella vaisu. Kannettin se hoitajan kanssa autosta, ja tutkimuspöydällä se vain istua jökötti ja tuijotti eteensä.  Sydänäänet oli kuitenkin tasaiset, ja nesteytys hyvässä mallissa. Helpottunein mielin lähdin klinikalta, tiesin että karvakorva on parhaassa mahdollisessa hoidossa.

Vinski oli hoidossa kaksi yötä, ja soittelin sairaalaan pari kertaa päivässä kuulumisia kysellen. Tulehdusarvot oli korkealla (crp 157), mutta antibioottihoidolla alkoi laskea oikein hyvin.

Haettiin lauantai-iltana hauva kotiin. Väsynyt se oli ja laihtunut kovasti, mutta ulos lähti mielellään ja pirteästi joka kerta, ja hajut kiinnostivat kovasti. Maha oli edelleen aivan löysällä, mutta pärjäsi ilman ylimääräisiä lenkkejä, eikä verta vuotanut enää. Siitä alkoi toipuminen. Antibioottikuurit jatkuivat vielä kotona.

Viimeisen kerran ripuloi maanantaina. Sitten ei kuulunutkaan mitaan muutamaan pävään. En siitä säikähtänyt alkuun mitenkään, riepu ei ollut syönyt juuri mitään moneen päivään. Torstai-perjantaiyönä se oli kuitenkin taas tosi levoton ja kipeän oloinen. Käytiin yön aikana muutaman kerran pienellä lenkillä, toivoin että liikunta saisi suoliston startattua. Aamulla soitin eläinsairaalaan, että mitäs tehdään, uskaltaako antaa jotain ulostuslääkettä. Eläinlääkäri kehoitti antamaan pienen annoksen laktuloosia pari kertaa päivässä kunnes alkaa pelata.

Itse jouduin tietenkin olemaan töissä, mutta pyysin kaveriani käyttämään Vinskin pienellä lenkillä päivällä, ja laitoin hänen mukaansa laktuloosipullon, että antaisi ensimmäisen annoksen. Vinski oli kuulemma itkenyt ilosta kun hän oli mennyt meille, ja kiivennyt syliin. Olivat menneet ulos, ja koira oli tehnyt kunnon asiat. Ennen kuin oli saanut tippaakaan lääkettä. Tehokasta ainetta, ei tarvitse kuin ostaa pullo ja viedä se kotiin. Kun tulin töistä, koira oli piristynyt jo kovasti.

Nyt ollaan varovasti siirrytty pikkuhiljaa mahaystävällisestä safkasta takaisin normaalisapuskaan. Painoa on alkanut tulla hiljalleen takaisin, tosin hoikka poika on edelleen. Mutta mikä tärkeintä: lelut saavat taas kyytiä ja emäntää vidään lenkeille entiseen malliin!

Tottista ja arkitottista

Me ollaan pidetty tokoilun saralla pienoista luovaa taukoa kesäkuisen fiaskon jälkeen (122 pistettä, seuraamisista 5 ja luoksetulo nollille...) Ei ole järkeä lähteä hakemaan huonoja kisakokemuksia, kun alle ei olla saatu tarpeeksi häiriötreeniä. Ja täällä maalla ei hyviä häiriötreenejä juuri pääse tekemään. Täällä kun ei häiritse mikään.

Nyt olen kuitenkin taas innostunut treenailemaan, paristakin syystä. Ensinnäkin, olen ruvennut "virittelemään" myös naapurin lyhytkarvaista bordercollieurosta, joka on ihan erilainen kuin oma partasankarini. On joutunut laittamaan luovuutensa tosissaan töihin kun miettii miten esim. perusasennon vinoksi ennestään oppinut ylienerginen ohjus saadaan edes jotenkuten samalle taajuudelle omien ajatusten kanssa. Oma koira on tuntunut sen jälkeen jotenkin kauhean helpolta tuunattavalta....

Toisekseen, Vinski poti tässä jälleen muutaman viikon sydänsuruja kun jollain lähiseudun nartulla oli juoksut. Nyt kun hajut on selvästi taas kadonneet ojien penkoilta, koira on herännyt kuin koomasta ja touhuaa kauhealla innolla. Ja sehän innostaa touhuamaan sen kanssa :) 

Ilmoittauduinkin taas kokeeseen itsenäisyyspäivälle.

Tässä välissä ehdin jo vähän masennella että pitääkö jättää koko toko kun kotona menee sikahyvin mut kisoissa ei keskity yhtään, ja kun niitä häiriötreenejä on niin vaikea järjestää.

Sitten joku ilta iltalenkillä tuli mieleen, että jos unohdetaan kaikki kisatavoitteet ja sen suuntaiset paineet, niin mullahan on ihan erinomaisen hyvin käyttäytyvä koira. Pystyn pitämään sitä irti missä vain ilman pelkoa että se ottaisi ritolat. Se pysähtyy kun huudan "Odota", ja myös pysyy paikallaan. Silloinkin kun vastaan tulee muita koiria. Jos vastaantulijat on ihmisiä, huudan Vinskin pysähdyksiin, ja kun olen sen kohdalla, kerään sen mukaani "Vieressä" käskyllä, ja vapautan taas kun on ohitettu vastaantulijat. Mun ei tarvitse itse edes hidastaa askeleita siinä matkalla. Muutenkin se on kotosalla peräti harmiton ja vaivaton elikko. Ei metelöi eikä eroahdistu eikä tuhoa eikä herättele öisin.

Toisten koirien ohittamisessa olisi vielä toivomisen varaa, ja hihnassa vetämistä tahtoo olla myös, syystä että omistaja on laiska. On niin helppoa pitää vuffea paljon irti niin ei tarvitse hihnakäytöstä koulia....

Mutta kaiken kaikkiaan Vinski on oikein mainio ja vaivaton kämppäkaveri. Yritän muistutella sitä itselleni aina silloin kun treenit ei suju käsikirjoituksen mukaan. Että ei pidä laittaa sitä pipoa niin kireälle.

Arkistojen kätköistä löytyi jokaiselle tokokoiralle pakollinen kapulakuva:

Uutisia

Viimeisestä postauksesta on vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Tässäpä vähän kuulumisia viimeiseltä muutamalta kuukaudelta.

Ensinnäkin, tuolla jossain vanhassa viestissä mainihin saaneeni uutisia. Uutinen on tämä: Itä-Hämeen koirakerho valitsi meidät Vinskin kanssa vuoden tulokkaaksi! Saatiin oikein hieno pystikin ja kaikkea. Satiin se jo silloin joskus maaliskuussa, mutta vieläkin jaksan vähän fiilistellä asiaa. Tuntuu oikeasti suurelta tunnustukselta ja tervetulotoivotukselta, että kiva kun jaksat puuhata meidän kanssa.

Toukokuussa käytiin kokeilemassa uudestaan tokokisaamista (Kaarina 18.5.), saldona 156 pistettä, ALO2 ja sijoitus 5./9. Pisteet meni näin:

Luoksepäästävyys: 10
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen narussa: 6
Seuraaminen narutta: 6
Maahanmeno seur.yht.: 6
Luoksetulo: 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Estehyppy: 7
Kokonaisvaikutelma:9

Pisteitä tuli siis pari enemmän kuin viimeksi, mutta fiilis ei ollut kovinkaan hyvä. Keli oli tosi kuuma, eka kunnon hellepäivä, ja mua jännitti paljon enemmän kuin viimeksi, ja sehän näkyi heti koirassakin. Lisäksi olin tosi aikaisin paikalla, ja kun oli kuuma ei koiraa voinut odotuttaa autossa, tuntui että se väsähti jo ennen kuin luokka alkoi. Kaikenkaikkiaan tuntui siltä ettei se kuuntele yhtään. Seuraaminen varsinkin oli kehnoa. Paikallamakuusta saatiin kymppi ihme kyllä, vaikka en meinannut saada koiraa perusasentoon liikkeen alussa, eikä se lopussakaan noussut makuulta perusasentoon kolmannellakaan käskyllä. Estehypyssä annoin tarkoituksella käsimerkin. Vinski hyppäsi, ja lähti sitten täysillä kohti kanttiinia. Kiljuin vaan perään että STOOOOOP, ja kyllähän se pysähtyy kun pyydetään. Sitten vaan tehtiin liike loppuun jossain tosi kaukana esteestä.

Ilmoittauduttiin treenikaverin kanssa Hyvinkään kisaan 25.6, siellä koetetaan sitten yhdessä josko ei jännitettäisi niin kovasti. Tavoitteena on siis vaan saada kiva fiilis itselle ja haukulle, kyllä me se ykköstulos ehditään hakea myöhemminkin.

Meidän koetuloksiahan voi seurata KoiraNetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI11050%2F12&R=183.2
(Muoks. Tämä linkki löytyy nyt tuolta oikealta sivupalkista pysyvästi)


Lopuksi vielä kuva hauvasta kesätunnelmissa. Me muutettiin, asutaan taas kerrostalossa, mutta tällä kertaa meillä on parveke. Ja aika usein, jos Vinskiä ei näy missään, se löytyy parvekkeen tuolilta kesätuulia haistelemasta. Kai siitä näkee paremmin, vaikkei olekaan kaiteen vieressä.

Eka TOKOkisa

Käytiin siis ensimmäinen tokostarttimme Sysmässä 9.3. Tulos 153,5 pistettä, ALO2. Sijoitus 6./8.
Tässä pisteet ja fiiliksiä eri liikkeistä.

Odotellaan vuoroamme mennä kehään.

Luoksepäästävyys: 10
Tässä on ollut ongelmana se, että Vinskin mielestä kaikki ihmiset ovat Kauhean Ihania, ja kaikkia pitäisi ehdottomasti tervehtiä nuolemalla naama. Ollaan treenattu sitä, että vieressä pitää istua vaikka joku tuleekin tervehtimään. Treenit onnistuneet :-)

Paikallamakuu: 10
Kovasti tyytyväinen tähän. Tuomari kommentoi, että rauhallinen mutta valpas, oikein hyvä.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Seuraaminen taluttimetta: 7,5
Kontakti oli hukassa, ja seuraminen vähän väljää ja huolimatonta. Vapaana seuraaminen oli ihan samaa kuin hihnassa seuraaminenkin, mutta sen sössin ihan itse, kun koira tuntui jätättävän niin kutsuin sitä mukaan maiskauttamalla. Ja siitähän niitä pisteitä lähtee.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8
Tämänkin koira kyllä osasi, mutta itse hukkasin pisteitä hidastamalla askeleita ennen käskyä, ja katsoin vielä että menikö maahan.

Luoksetulo: 7,5
Tähän tarvitaan oikeasti sitä vauhtia. Tulihan se ravissa luokse, mutta ei tullut perusasentoon. Pisteitä meni taas siihen että en korjannut uudella sivulle-käskyllä, vaan otin askeleen ite. Sitähän ei saisi tehdä, mutta tuomari armahti kun en tiennyt sitä etukäteen. Pisteet tippui kuitenkin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9,5
Tätä on tosiaan treenattu paaaljon :)

Estehyppy: 0
Ei hypänny, ei. Ekalla käskyllä juoksi esteen ympäri toiselle puolelle, tokalla yrityksellä ei liikahtanutkaan perusasennosta.  Tein vielä niin että otan pienen askelen itse, ja silloinhan se teki tosi hyvin, mutta nolla tuli kun kaks yritystä meni hukkaan. Ei olla harjoiteltu hyppyä kauheasti, ja este oli minusta korkeampi kuin millä on treenattu. Ainakin tämä on suht helppo fiksata seuraavaan kertaan.

Kokonaisvaikutelma: 9

Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen. Tuomari oli tosi mukava, antoi hyvää palautetta liikkeistä ja vinkkejä treenaamiseen. Hyppäämättömyys vähän harmittaa. Jos se olisi mennyt yli edes jotenkuten, oltais saatu se ykköstulos. Mutta ensi kerralla sitten. Eniten pitää keskittyä siihen että saan koiran keskittymään minuun koepaikallakin.

Viime hetken valmistautumista

Ekaan tokokokeeseen valmistautuminen on mennyt ihan hyvin. Suurimmaksi osaksi. Kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen on ollut pari hyvää treenikertaa ja yksi ihan tosihuono, sekä sekalainen kokoelma kotitreeniä pienissä pätkissä.

Ollaan hiottu erityisesti liikkeestä pysähtymistä. Vinski tahtoo tarjota maahanmenoa vähän joka käskylle, joten olen palkannut paljon ihan vaan pysähtymisestä, heittämällä pallon sen taakse heti kun se seisahtuu. Vahvistan seisomista ettei lyö maahan tässäkin liikkeessä. Hyppyä ollaan tehty myös, enimmäkseen olen siinäkin palkannut suoraan siitä että hyppää esteen yli, että voin olla varma siitä että se kanssa hyppää. Hypyn jälkeen se kyllä odottaa kun niin pyydän. Ylipäätään paikalla pysyminen on meillä aika vahvaa, kunhan koiralle menee perille että nyt pitää odottaa tässä paikassa tässä asennossa, niin ei se siitä lähde. Kun saa vaan sen pysähtymään/jäämään. Luoksetuloon pitäisi saada vielä lisää nopeutta.

Harjoittelua, ja ylipäätään arkea on vaikeuttanut tosi paljon se, että pari viikkoa sitten alkoi naapurin kääpiöpinseritytöllä juoksut. Pieni käppänä-riepu onkin enimmäkseen keskittynyt itkeskelemään ulko-oven lähettyvillä tyttönsä perään. Ruokahalu on olematon, eikä lelutkaan ole kiinnostaneet ollenkaan. Koko koira tuntui olevan sisällä syvästi masentunut, ja ulkona täysin keskittymiskyvytön hössöttäjä. Pahin alkaa kuitenkin olla jo takanapäin. Lunta on tullut eilen ja tänään aika paljon, se on varmasti peittänyt voimakkaimmat hajut. Tänään on jo raksut uponneet, ja leluille on annettu kyytiä.

Hyvillä mielin lähdössä kokeeseen huomenna.

Kuulumisia

Mulla on monta postausta suunniteltuna, ja jokunen kuva odottaa julkaisuaan myös. Mutta aikaa on vähän, puuhaa paljon, ja mitä pidempi aika edellisestä kirjoituksesta, sitä suurempi kynnys uudelle postaukselle. Siispä hieman kuulumisia, ihan ilman kuvia.

Meille tuli Vinskin kanssa loppuvuodesta parin kuukauden treenitauko, kun sairastelin vähän väliä. Nyt olen taas täysissä ruumiin ja sielunkin voimissa, ja harjoittelu maistuu. Treeneissä käymistä helpoittaa myös kovasti se, että hankin vihdoin auton, nyt kelpaa huristella maneesille tai metsän keskelle. Hakutreenit on tosin jääneet vähemmälle kun herra Snautseri ei oikein meinaa tarjeta odotella autossa omaa vuoroaan näin pakkasilla.

Tokon treenailu on sujunut siihen malliin, että ilmoittauduin ekaan kokeeseen! 9.3. on täällä Sysmässä oman seuran kisat, ja pitihän sinne sitten lähteä alokasluokkaan. Ne on vieläpä sisällä, niin ettei tarvitse hauvan tehdä paikallamakuutakaan kylmässä maassa. Kisareissu on niin helppo kun kisapaikka on n. puoli kilometriä omasta sängystä.Viime viikon treeneissä olin tosin ihan epätoivon partaalla kun tuntui ettei koira keskity ollenkaan, tuijottelee vaan muita koiria. Mutta tällä viikolla se olikin sitten itse innokkuus, ja saatiin tehtyä tosi hyviä toistoja. Jännittää, mutta ihan hyvällä tavalla.

Viimeaikoina on alettu tutustua myös agilityn vauhdikkaaseen maailmaan. Ollaan käyty parissa treenissä, ja ei tälle sesselle taida mikään olla kovin vaikeaa. Se juoksee täyspitkään putkeen jo ihan riemuissaan, ja muistaa (loivalla) A-esteellä pysähtyä kontaktialueelle ilman muistutusta. Keppien treenaustakin on vähän jo aloitettu, mutta siinä riittää työmaata. Tokoilu antaa selvästi tosi hyvän pohjan tällekin lajille.

Saatiin myöskin joitakin hyviä uutisia tänään, mutta siitä lisää lähiaikoina... Seuratkaa tätä sivua! (Enkös olekin INHOTTAVA hähää)