Kuulumisia

Mulla on monta postausta suunniteltuna, ja jokunen kuva odottaa julkaisuaan myös. Mutta aikaa on vähän, puuhaa paljon, ja mitä pidempi aika edellisestä kirjoituksesta, sitä suurempi kynnys uudelle postaukselle. Siispä hieman kuulumisia, ihan ilman kuvia.

Meille tuli Vinskin kanssa loppuvuodesta parin kuukauden treenitauko, kun sairastelin vähän väliä. Nyt olen taas täysissä ruumiin ja sielunkin voimissa, ja harjoittelu maistuu. Treeneissä käymistä helpoittaa myös kovasti se, että hankin vihdoin auton, nyt kelpaa huristella maneesille tai metsän keskelle. Hakutreenit on tosin jääneet vähemmälle kun herra Snautseri ei oikein meinaa tarjeta odotella autossa omaa vuoroaan näin pakkasilla.

Tokon treenailu on sujunut siihen malliin, että ilmoittauduin ekaan kokeeseen! 9.3. on täällä Sysmässä oman seuran kisat, ja pitihän sinne sitten lähteä alokasluokkaan. Ne on vieläpä sisällä, niin ettei tarvitse hauvan tehdä paikallamakuutakaan kylmässä maassa. Kisareissu on niin helppo kun kisapaikka on n. puoli kilometriä omasta sängystä.Viime viikon treeneissä olin tosin ihan epätoivon partaalla kun tuntui ettei koira keskity ollenkaan, tuijottelee vaan muita koiria. Mutta tällä viikolla se olikin sitten itse innokkuus, ja saatiin tehtyä tosi hyviä toistoja. Jännittää, mutta ihan hyvällä tavalla.

Viimeaikoina on alettu tutustua myös agilityn vauhdikkaaseen maailmaan. Ollaan käyty parissa treenissä, ja ei tälle sesselle taida mikään olla kovin vaikeaa. Se juoksee täyspitkään putkeen jo ihan riemuissaan, ja muistaa (loivalla) A-esteellä pysähtyä kontaktialueelle ilman muistutusta. Keppien treenaustakin on vähän jo aloitettu, mutta siinä riittää työmaata. Tokoilu antaa selvästi tosi hyvän pohjan tällekin lajille.

Saatiin myöskin joitakin hyviä uutisia tänään, mutta siitä lisää lähiaikoina... Seuratkaa tätä sivua! (Enkös olekin INHOTTAVA hähää)